Tämä blogi on ainakin toistaiseksi nimeltään Sininen Lumilinna, joka saattaa muuttua myöhemmin, mikäli keksin jonkin paremmin sopivan nimen.
Blogi ei edes oikeastaan ole minun, vaan koirani, joka tunnetaan ainakin tässä vaiheessa "Lumi"na. Lumi on bolognese-neitokainen. Hänen ikänsä on tällä hetkellä noin -7 päivää. Kyllä, Lumi ei ole vielä syntynyt. Noin viikon päästä on laskettu aika. Pentueita on tulossa kaksi, enkä tiedä kummasta neitokainen minulle saapuu. Sen näkee sitten, kun kuulen ensin, kuinka monta tyttöä pentueissa on. Voi tietysti olla, että kasvattaja on päättänyt vaikkapa pitää lupaavimman tytön tai muuta sellaista. Onhan tässä toki sekin mahdollisuus, että kahdeksasta(??) pennusta kaikki ovat uroksia.
Olen kuitenkin 85 prosenttisen varma, että pentu minulle on helmikuun puolessa välissä saapumassa ja 100 prosenttisen varma, että pentu tulee tänä keväänä jostain. Olisin ottanut vaikka jo muutama viikko sitten, mutta bologneseja ei niin sanotusti kasva puissa. Kyseessä on siis Suomessa muita bichon-koiria harvinaisempi rotu. Poikaa minulle on tarjottu, mutta olen päättänyt, että tyttö on minulle parempi valinta. Valintaa lisäsi lukemani koirakirjan kuvaus, kuinka hoidetaan uroksen tulehtunutta esinahkaa. Iiks.
Olen yrittänyt lukemalla valmistautua uuteen tulokkaaseen. Olen lukenut ainakin Cesar Milanin Koirakuiskaaja-kirjan, joka oli mielestäni... epäilyttävä. En erityisemmin ymmärrä Millanin metodeja koiran "näpäyttämisestä" ja palkitsemisen puutteesta. Ymmärrän hänen käsityksensä energiasta, mutta televisiossa näkemäni jaksot eivät ole sitä, mitä tahdon oman koirani kokevan. Voin joutua tietysti pyörtämään puheeni, jos totean olleeni väärässä, mutta mielestäni positiivinen vahvistaminen tai negatiivinen "rankaiseminen" ovat sitä, mihin pyrin. Positiivisella vahvistamisella tarkoitan siis palkitsemista toivotusta käytöksestä. Negatiivinen, ehkä ennemmin korjaaminen kuin rankaiseminen, tarkoittaa minulle sitä, että jos pentu puree käsiäni leikin aikana, leikki loppuu. Koiran hyppiessä innoissaan vasten, jätän sen huomiotta, kunnes koira on rauhoittunut ja odottaa nätisti.
Näinhän se menee siellä unelmamaailmassa, mutta voi olla, että revin vielä hiuksia päästäni ja huudan pikku hirviölle. Yritän kuitenkin jo nyt erottaa turhautumisen ja vihan tunteet koiran käytöksen takia koirasta itsestään, jotta voin sitten revittyä kenkää roskiin heittäessäni hokea: "En vihaa sinua, vihaan sitä, mitä teit kengälle."
Valitsin bolognesen, koska perheelläni on ollut aiemmin bichon-rotuinen koira. Tarkkaan rotuun päädyin bolognesen rauhallisen luonteen ja ihmisrakkauden takia. Toki jokainen koira on oma persoonansa. Minun koirani saa olla ennemmin sylivauva kuin vauhtihirmu. Ensin epäilin (ja äitini epäili) valintaani koiran turkin takia, joka on siis valkoinen, pitkä ja pehmeä. Se teettää paljon työtä verrattuna vaikka lyhytkarvaiseen chihuahuaan, jolle ei oikeastaan tarvi tehdä paljonkaan. Bolognese pestään viikoittain tai kahden viikon välein ja harjataan mielellään muutaman päivän välein. Pentukarvan vaihtumisen aikaan koiraa on harjattava luultavasti joka päivä ja silti takkuja tulee. Olen kuitenkin ajatellut, että jos onnistun tekemään harjauksesta mukavaa koiralle, siitä tulee meidän yhteinen tyttöjen kaunistautumishetki.
Tarkempi rotuesittely seuraa myöhemmin. Samoin esittely siitä, mitä tämä höpsö "väliurheilija"-omistaja on jo ostanut syntymättömälle koiralleen!
