Hyvää joulua!

Blogi on viettänyt hiljaiseloa opiskelukiireiden takia, mutta eipä meillä ole nenäpunkkiepäilyä enempää mitään erityistä tapahtunutkaan. Myy vietti yksivuotissynttäreitä 12.12. ja niitä juhlittiin isosiskon kanssa koiramaisen kakun kera.

Syksyllä kirpputorilta löytynyt Hurtan talvimantteli pääsi aatonaattona käyttöön, kun pakkanen kipusi lähelle kymmentä astetta. Mantteli on helppo pukea eikä se haittaa liikkumista tai asioiden toimittamista. Oikein kätevä palttoo. Myykään ei manttelista häiriinny. Manttelissa on myös paljon kirkkaita heijastimia, mikä on tosi hyvä juttu. Pieni lumipallero, kun saattaa helposti hävitäå lumihankeen. Näkee sitten autoilijatkin, että tien vieressä kulkee elävä lumipallo.

Nyt aattona on satanut niin paljon lunta, että auraamattomilla teillä Myyn maavara ei enää riitä, joten hankeen ei jää tassunjälkiä, vaan melkein Myy-tunneleita. Yhdessä veimme kynttilän myös Linda-cottonin haudalle.

Hyvää joulua ja iloista uutta vuotta 2015!

Toivottavat Sini, Myy ja Roosa

Mitä en herkun eteen tekisi?

Veriripuli

Meillä oli sitten oikein kunnon säikähdys Myyn kanssa syyskuun ensimmäisenä
viikonloppuna. Heräsin pe-la yöllä ja huomasin Myyn ripuloineen ympäri asuntoa. Koiran pedissä oli myös jätti oksennus ja vähän muuallakin sappisia lätäköitä. No, eipä siinä mitään, joskus niin käy ja Myy näytti hyvinvoivalta, joskin syylliseltä (vaikka ei olisi tarvinnut). Annoin ruiskulla vähän vettä. Aamulla reppahousu oli ihan väsynyt kaikesta oksentamisesta ja ripuloinnista. Koko lauantai meni hiljaisissa tunnelmissa. Myy ei syönyt, mutta sai ruiskulla vettä ja koirien maitohappobakteereja.

Sunnuntaiaamuna Myy oli oma iloinen itsensä. Vesi ei olisi kelvannut eikä riisin keitinvesikään. Ruiskulla niitä sitten aina parin tunnin välein annettiin. Välillä tuli pieni oksennus tai ripuli. Ripulissa oli pikkuisen verta, mutta se oli netin ja puhelimella tavoitetun eläinlääkärin mukaan normaalia. Kanan keitinvesi upposi illalla jo ja pienet keitetyn kananpalat.

Yöllä n. klo 23 Myyltä pääsi ripuli, joka haisi raudalle ja oli kokonaan punainen. En uskaltanut mennä nukkumaan vaan vahdin Myytä, joka oli kuitenkin itse reippaana. Kahden aikaan tuli toinen, pelkkää verta oleva ripuli. Siinä vaiheessa soitin taas eläinsairaalaan, koska noin pienelle otukselle pari ruokalusikallista verta on aika iso menetys. Eläinsairaala käskikin mielellään tulla paikalle. Pikaisen pakkaamisen ja äidille tehdyn puhelun jälkeen ajoimme porukoille, josta matka jatkui kohti Hattulan Univetiä. Vähän Myyllä jalat tärisi, mutta en tiedä, oliko kyseessä jännitys sylissä matkaamisesta vai väsymystä.

Univetissä pääsimme heti punnitsemisen jälkeen (3,1 kg) eläinlääkärin paikeille, joka totesi Myyn olevan kuivunut ja hieman kuumeinen. Myy pitäisi jättää nesteytykseen, röntgeniin ja lääkitykseen. Itse olin höhlänä varautunut valvomaan Myyn kanssa lääkärissä koko yön. Itku meinasi päästä jo hoitohuoneessa, mutta yritin pitää itseäni vielä kasassa, ettei Myy turhaan hermostuisi enempää. Myyhän on siis ihan totaalinen jänishousu vieraiden ihmisten kanssa - niin sanotusti hitaasti lämpenevä, kuten emäntänsäkin. Parkkipaikalla tuli sitten iso itku, kun Myy jäi hoitoon paikkaan, josta olin ensimmäisen koirani ruumiin kantanut Muumi-peittoon kapaloituna kotiin. (Linda-cottonista tulee joskus oma postaus.)

Aamulla puhelin soi ja soittaja sanoi Myyn olevan reipas, mutta arka. Kaikki oli hyvin, mutta Myyn voisi hakea vasta viimeisen suonensisäisen lääkityksen jälkeen puolen päivän aikaan. Iskän kanssa lähdimme Myytä hakemaan ja laskun saamisen aiheuttaman järkytyksen jälkeen odotin levottomana Myytä. En tainnut istua hetkeäkään vaan kiersin odotusaulaa ympäri ja ympäri. Lopulta Myy tuli hoitajan sylissä odotushuoneeseen. Sain Myyn syliin ja vaikka tervehdys oli vaisumpi kuin olin odottanut, olin todella helpottunut ja onnellinen. Myy oli selkeästi jäykkänä paikan ja outojen ihmisten takia. Kunnon helpotus näkyi vasta porukoiden pihassa, kun Myy tajusi, ettei häntä kiikutetakaan enää mihinkään toiseen kummalliseen paikkaan, vaan hän on kotona!

Myyn diagnoosi oli siis veriripuli, jonka syy jäi epäselväksi. Myy ei ollut syönyt mitään tienvarsilta nähdäkseni. Parvekkeella tuli yörittyä vahtimatta, mutta ei siellä pitäisi olla mitään vaarallista, korkeintaan pudonneita lehtiä. Myy söi myös palvattua luuputkea perjantai-iltana, jonka osuus jää arvoitukseksi. Röntgenissä ei näkynyt vierasesineitä eikä mitään sisäisiä "vaurioita" näyttänyt olevan. Tulehdusarvo oli yli 250 eli mittaamattomissa, mikä ainakin ihmisillä viittaisi bakteerin aiheuttamaan tulehdukseen. Nuorien punasolujen osuus oli koholla, eli kroppa yritti sopeutua veren menetykseen.

Myy sai mukaansa kahta eri lääkettä. Lyhytkestoisen pahoinvointilääkekuurin ja 10 päivän antibioottikuurin. Lisäksi Myyn ruuaksi vaihdettiin Royal Caninin Veterinary Gastro Intestinal Puppy -nappulat.

Ainakin emännälle tämä oli kova paikka, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Toivottavasti tällaista ei tarvitse kokea toiste. Ainahan jotain pikkuvikaa voi tulla, mutta ei enää nappi laudassa yöllä ajelua, pliis. Koitin sopia Myyn kanssa, että kymmeneen vuoteen ei rokotusten ulkopuolella käytäisi eläinlääkärillä. Myy oli varmaan samaa mieltä, koska eläinsairaalassa ei edes ulos tullut pissaa tai kakkaa. 10 minuutin sisällä kotiutumisesta pihaan tuli varmaan litran pissa ja sisälle tietokonetuolin alle verinen ripuli, jossa verta oli vähemmän ja se oli selkeästi hyytynyttä, joten päättelin, että pölläri oli varmaan koko hoitonsa ajan pidätellyt.

Sen jälkeen ensimmäisen kakan tuleminen kestikin sitten parisen päivää, mutta kun se tuli! Jestas. Ajattelin, että uusi ruoka vähentäisi ulosteen määrää, mutta se tekeekin siitä pehmeämpää ja selkeästi isompaa kuin ennen. Menee nyt ihan kakaksi koko päivitys, joten parempi lopettaa tähän.

Myyn uusi ruoka, lääkkeet ja kaljukohta, jossa oli eläinsairaalassa tippa.

Hyvää loppuviikkoa!

Myy päivittää

Myy täällä moi. Sini on ollut ihan huono päivittämään nyt kesällä, joten asia piti ottaa omiin tassuihin.

Mitäs tähän nyt sitten kirjoittaisi? No ainakin sen, että olen sisäsiisti. Ainakin omasta mielestäni. Parvekehan ei ole sisällä, mutta jostain syystä Sini ei päästä mua sinne enää. En kyllä yhtään tajua miksi. Sinne oli niin kätevä mennä illalla asioille heti, kun tuli edes mieleen, että voisin lurauttaa. Pidättely on niin tylsää. Sitäkään en yhtään tajua, miksi Siipa näyttää hapanta naamaa, kun käyn kakilla sen ison ruskean, pyörivän sienen alla. Väittää, että se on tuoli. Ei muuten ole. Ei siinä koskaan kukaan istu!

Roosasta on tullu ihan tylsä. Se ei leiki enää, juoksee vaan karkuun. Siitä on tullut joku ihme kukkahäntätäti. Koko ajan se koittaa hypätä jonnekin, mihin mä en muka pääse, mutta nykyään se ei pääse mua enää karkuun! Hyppään mihin vaan! Ulkona se vähän leikkii, mutta ei paljon, eikä se edes vedä vastaan, kun tapellaan luusta. Ihan tyhmä.

Ja tosiaan hyppään nykyään ihan mihin vaan. Jos Sini on painanu torkkua liian monta kertaa tai mulla on tylsää, niin hyppään sen sänkyyn ja pesen sen naaman tai työnnän kylmän nenäni sen alaselkään. Kyllä sillä lähtee Sininkin kone liikkeelle. Se höpisee jostain "myymuurista", jota se kehittelee, mutta kyllä mä hyppään senkin yli, kun vähän harjottelen.

Mutta arvatkaa mikä on maailman parasta? Tonnikalanamit. Ne on ihan parhainta elämässä. Voin tanssia kahdella jalalla vaikka kuinka kauan, jos ees luulen, että saan namia. Tai siis ne luulee, että mä luulen, mutta oikeasti mä tiedän. Kun oikein nätisti tanssii, niin kyllä ne antaa namia. Varsinkin Timppa ja Jussi. Ne on niin helppoja. Sini ja Siipa on vähän tyhmempiä.

Ja Sini oli tässä kerran tosi tyhmä. Se otti mun Ainun pois! Se piti muka pestä, kun sen pylly oli ihan harmaa. Höpöhöpö. Eikä se Sini edes antanu sitä takasin, vaikka se oli pesty. Mulla ei ollu mitään puksutettavaa! Sitten löysin muumipeikon ja aloin puksuttaan sitä. Se toimi! Sini sano, että sen lapsuuden muumimuistot menee ihan pilalle, kun Pikku Myy puksuttaa Muumipeikkoo, joten se anto mun Ainun takasin! Olin niin innoissani, että puksutin Ainua puoli tuntia ainakin! Olin sen jälkeen kyllä niin läkähdyksissä, että Jussi pelkäs, että mä kuolen janoon. Ja pah. Sini nurisee, että Ainun pylly on muka taas jo harmaa. Täytyy jemmata se jonnekin ennen kun se menee taas sinne "pesuun".

Sini väitti myös, että mä pissaan jaloilleni ja sen takia takajalat on ihan keltaset ja takussa. Sitten se otti sakset ja leikkas mun kauniin turkin ihan pilalle sieltä. Nyt kaikki nauraa mun kananjalkoja ja mä häpeen. Tyhmä Sini. Kostan sille. Vaikka kuinka koitin pistää hanttiin, niin silti se kyni mun kaikki jalat ihan hassuiks. Onneks oon muuten niin kaunis, niin ei se silleen haittaa, mutta ihan periaatteen takia täytyy keksiä joku kosto.

Tässä mä ja Roosa katotaan kissadokumenttia. Se oli tosi jännä.

Tässä mun jalat on vielä pörröiset. Timpalla ja Siipalla saan lenkkeillä flexissä, kun Roosallakin on ja me mennään yhessä ulos. Kotiin Sini ei suostu ostaan. Pyh.

Myyvideoita!

Ensimmäisessä videossa näkyy Myyn jalannostovillitys. Juoksujen alettua on joka pissalla pitänyt nostaa jalkaa tai molempia!




Seuraava video ei ehkä sovi niille kaikista paheksuvimmille ihmisille, vaikka uskoisin, että se on kuvakulman ja musiikin takia 99%:n mielestä hauska. Tässä siis uusin juoksu-ilmiö: Pupun (jatkuva!) puksiminen. Mainittakoon, että häntä ja takajalat ovat märät, koska Myy oli merkannut tahattomasti jalkojaan ulkona.




Seuraava video on Myyn lempipuuhaa (ainakin oli, pariin viikkoon ei ole huvittanut) eli kaivaa Kiinaan. Huomatkaa, että sohvatyynyjen väliin pitää myös "röhkiä".



Alla olevassa videossa Myy on vielä vähän pienempi. Kyseessä on pussailu- ja halipaini Roosan kanssa porukoiden sohvalla.


Viimeisessä videossa Myy on saanut ensimmäisen oikean luunsa, jonka syömisellä toivottiin kulmisten lähtevän. Kaikesta tuosta rouskimisesta huolimatta, ei ne itsestään lähteneet, kuten aiemmin on kerrottu.

Että sellaisia tällä kertaa! Nyt Myy nukkuu, mutta eiköhän pupun puksutus ala taas pian. Ensin vingutaan vähän aikaa ja sitten haetaan pupu, jota heitellään ja raastetaan ja "raiskataan".
Hormonaalista viikkoa kaikille!

Iso punainen

Sieltä se tuli, iso punainen nimittäin. 12.6.2014, kun Myy täytti puoli vuotta, Snii luki myöhään ja kellon ollessa jo 12. päivän puolella, Snii rapsutti Myytä masusta toivottaakseen hyvä yötä. Ja siellä se oli. Veripisara! Iso punainen! Olisi pitänyt tajuta, että yhtäkkiä alkanut jalan nostelu ja melkein puihin kiipeäminen on merkki tästä. Nyt Myy on siis iso tyttö eikä enää vauva. Vaikka emäntänsä vauva se on 20-vuotiaanakin.

Eilen Myy yritti mennä kirjaimellisesti perse edellä puuhun merkatakseen oikein korkealle, mutta homma meni vähän pieleen, kun pylly tuli pään yli, hetki käveltiin käsillään ja sitten mentiin voltilla selälleen. Myy pahastui, kun emäntä nauroi vedet silmissä. Pahastuminen unohtui onneksi nopeasti, kun vastaan tuli seuraava merkattava puu.

Myy on kyllä siivonnut itseään kiitettävästi eikä juoksuhousuja ole käytetty. Ei kyllä ollut tarkoituskaan. Ainoa juttu on se, että kun Myy ei ymmärrä, että hänellä ei ole jalannostamiseen otollista anatomiaa, niin merkkaus tuntuu usein valuvan vain jalkaa pitkin... Ja minkän sille voi jos häntänsä päällä tykkää istua, että se on vähän punainen!

Myy on myös kokeillut rajojaan Roosan kanssa, joka ei näytä pistävän pikku nulikalle kovin selviä sääntöjä. Sohvalla Myy kiipesi makoilevan Roosan selkään ja alkoi puksuttaa eli nylkyttää. Koirathan siis osoittavat näin dominointia eikä mitään "sellaista".

Olen yrittänyt kouluttaa Myystä lottokoiraa ja onnenkalua, koska olemme (ainakin emäntä on) haaveillut rivitaloasunnosta, jossa olisi aidattu piha ja yllä olevan kuvan märehtijät voisivat leikkiä ilman naruja. Roosa kun on sen verran riehakas ulkona, että Myy saattaa joutua kuristuksiin Roosan naruun, kun sähikäinen sinkoilee ympäriinsä. Myy ei ole toistaiseksi välittänyt lotosta ja luuli ilmeisesti lottokuponkia taas joksikin uudeksi kidutusvälineeksi, joita emännällä on jo ennestään paljon (kampoja, karstoja).

Näin mä aattelen sun lotostas!

Hyvää juhannusta kaikille!

T: Snii & Myy

Toipilas

Reppana on ihan väsy ja pupillit jättimäiset, mutta tyhmät kulmurit ovat nyt poissa. Tiukassa ne olivatkin! Nukutus alkoi vaikuttaa nopeasti eikä operaatio näyttänyt kovin hurjalta. Heräilyssä menikin herätyspiikinkin jälkeen enemmän aikaa. Siinä emännällä olikin loistava tilaisuus nyppiä korvakarvoja. Nyt on vaikkuvauvalla taas hyvin tuuletetut korvakäytävät.

Kotona Myy on ollut selkeästi vähän hukassa ja kakkaamisen kanssa sattui vähän vahinkoja. Ensimmäinen tuli paperille, mutta maha oli niin kuralla, että pylly sotkeentui ja emännän siivotessa sanomalehteä pois, Myy ehti vetää pyllyllään piiiiiiitkän raidan lattiaan ja vähän löysää kakkaa pääsi keittiön matolle. Tässä vaiheessa Myy pääsi pyllypyykille ja sen jälkeen tuli onneksi enää yksi läjä. Sanomattakin selvää, että meidän pieni pirtti hieman löyhkäsi. En tietenkään ollut Myylle vihainen, vaan silittelin ja kehuin hienoksi tytöksi murjottavaa muumia.

Juoma ja ruoka eivät vielä maistu, mutta pieniä "tutkimusmatkoja" Myy jo tekee. Ilmeisesti laajentuneilla pupilleilla ei nää kovin hyvin, koska Myy säikkyy ja kulkee varovasti ihan kuin uudessakin paikassa. Toivottavasti illalla jo maistuu murrelle murkinakin.

Tyhmät kulmahampaat

Kulmahampaat eivät siis ole edelleenkään irronneet, minkä takia Myy joutuu keskiviikkona hammaslääkäriin :( En tykkää. Kovasti on kyllä yritetty, mutta ei ne edes heilu. Piru vie. Muita, toinen toistaan kummallisempia hampaita on kyllä löytynyt lattioilta siihen malliin, että kaikki muut vauvahampaat ovat tainneet pudota. Hassuimmat hampaat olivat varmasti nuo kolmipiikkiset reikähampaat, joista toisesta kuva alla.

Myyn reviiri on nyt laajentunut käsittämään myös parvekkeen, missä Myy käy rouskimassa multakokkareita ja syksyn lehtiä, vaikka emäntä on ainakin viisi kertaa lakaissut koko parvekkeen. Myy on selkeästi loistava lianetsijäkoira. Eilen jouduimme naamapyykille, koska neropatti oli kierittänyt tyhjää amppelia parvekkeella ja saanut sieltä irti multakokkareita, jotka olivat TIETYSTI kiinni parrassa kuin pikaliima.

"No mitä?"

Myy on oppinut viikon sisään muutakin uutta... Hyppäämään sohvalle! Ensin Myy meni (emännän) porukoiden sohvalle koiranpedin kautta, mutta kotona mentiin hepulin siivin suoraan lattialta. Nyt sama sujuu myös porukoilla eli vara-muumilaaksossa. Myös rappusten meno alaspäin alkaa sujua. Whii! Minä ite!

Lääh, lääh. Pääsinpäs!!

Tää meni ihan helposti. Nyt oon äijänä.

Kymmenen päivää ja Pikku Ämmä, kuten äiti (emännän äiti) sanoo, täyttää puoli vuotta. Nyyh. Ei ole enää vauva. Murrosikä ja "naiseus" häämöttävät jo näköpiirissä. Joitain naiseutumiseen viittaavia fyysisiä muutoksia on havaittavissa, mutta ehkä emme mene niihin sen tarkemmin, koska Myy on hyvin yksityinen henkilö. Isoa punaista ei ole vielä tosiaan näkynyt. On se vielä Sniin vauva <3

Alla olevassa kuvassa näkyy Myyn kesäharrastus: ruohon syöminen. Mahdollisesti hän kuvittelee olevansa jonkun sortin lammas ja ainakin kerran on tullut syötyä jotain sopimatonta kasvia tai multaa, koska maha meni hetkeksi ihan sekaisin.

Bää! Bää!

Muistakaa paistatella auringon lämmössä!

Terveisin

Snii & Myy

Serkkuja tarjolla!

Jos olet perehtynyt rotuun ja uskot, että sinusta on bolognesen omistajaksi, Myyn äidin siskon pentueesta saattaa olla vapaana tyttöjä! Sijoituspaikkaa etsitään ainakin yhdelle lapsukaiselle Kankaanpään läheltä.

Söpöserkut löytyvät täältä: http://kennellovelylion.blogspot.fi/

Myyltä jäniskevennys!

Hammasasiaa

Blogi on ollut hetken aika hiljainen, kun olen keskittynyt kirjoittamaan kandidaatintutkielmaani.

Myyltä lähti 22. päivä ensimmäiset pentuhampaat alhaalta edestä. Melkein kaikki lähtivät yhtäaikaa. Ensimmäisen minä nostin pois ikenestä, koska se oli täysin irti. Seuraava löytyi vanhempieni lattialta. Loput on ehkä nielty tai jossain täällä lattialla. Olin pidemmän aikaa katsonut, että Myystä oli tullut aikamoinen harvahammas, kun pikkuiset pentuhampaat eivät enää täyttäneet leukaa.

Ensimmäinen pentuhammas lähti!

Muutama päivä hampaiden lähtemisestä huomasin, että Myyllä on alhaalla jo komea rivistö uusia pysyviä hampaita! Nopeaa toimintaa kerta kaikkiaan! Myy söi urakalla luita ja varmaan siksi hampaat puhkesivat näin nopeasti. Kaksi uusista hampaista näyttää olevan toistaiseksi hieman lomittain, mutta uskon, että ne suoristuvat, kun leukaan tulee lisää tilaa. Ylhäältä lähti hampaita n. viikko alahampaiden jälkeen. Kulmahampaita aion tarkkailla erityisesti, koska ne eivät aina pienillä koirilla lähde itsestään, vaikka pysyvähammas olisi jo tulossa. Sen takia pysyvät hampaat voivat puhjeta väärään paikkaan.

Arki on sujunut mallikkaasti, vaikka Myy ei olekaan rohkaistunut ihan toivotulla tavalla. Edelleen se pelkää muovipussien rapinaa, vaikka se kuulee sitä päivittäin. Olen silti sitä mieltä, että sen on pakko tottua siihen itsestään, koska muovipussit tulevat rapisemaan päivittäin jatkossakin.

Myylle on ensimmäistä kertaa alkanut tulla takkuja. Ilmeisesti pentuturkki on alkanut joistain kohdin jo vaihtua vähän aikuisempaan karvaan. Ensin luulin, että Myy on likainen, mutta takkuja (siis noin kymmenen karvaa sykeröllä) löytyi myös heti pesua seuraavana päivänä, vaikka Myy oli pesun jälkeen kammattu ja karstattu. Myy ei edelleenkään pidä vedestä, mutta ei juokse karkuun pestessä. Se vain nousee seisomaan pesevää kättä vasten ja katsoo anovasti. Pesun jälkeen Myy ensin ruikuttaa kylmää, kun ei tahtoisi millään pysyä paikallaan pyyhkeen sisässä kuumavesipullon kanssa, mutta ei myöskään jaksa yksinään (tai minun kanssani) riehua niin paljon, että kuivuisi paljoakaan. Tämän jälkeen seuraa murjotusvaihe, kun Myy kömpii petiin kuumavesipullon kanssa ja huokailee rasittuneesti.

Kuumavesipullon kanssa murjottamassa.

Pesty, kuivunut ja kammattu Myy.

Myy oli myös päässyt tekemään ensimmäisen tihutyönsä, kun loikoilimme yhdessä sohvalla. Myy oli tehnyt kepposensa niin hiljaa, etten tajunnut mitään edes tapahtuneen ennen kuin huomasin jotain kiiltävää sohvalla. Termiitti oli pureskellut sohvan käsinojalla olleesta villatakista napin palasiksi. Nappi oli aika kovaa alumiinia, joten ihmettelen, että Myyn hampaat siihen edes pystyivät, mutta ilmeisesti uudet hampaat ovat kovaa tavaraa.

Tihutyö. Syyllinen taustalla.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Hyvää pääsiäistä!

Kävimme Myyn kanssa maanantaina eli vähän myöhässä virpomassa.

Myyn virvontaloru meni näin:

Virvon varvon,
Tuoreeks terveeks,
Tulevaks vuueks,
Vitsa sulle,
Tonnikalanami mulle!

Myy sai tonnikalanaminsa ja vanhempani saivat valkoisilla sulilla koristellun pajun oksan.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

-Snii & Myy-

Bolognese-rodusta

Historia ja suosio

Bolognese kuuluu bichon-rotuihin, jotka ovat kotoisin välimeren alueelta. Nykyisiä bichon-rotuja ovat bichon frise, bolognese, bolonka, coton de tulear, havannankoira (bichon havanese), löwchen ja maltankoira (maltese). Bichon on ranskaa ja tarkoittaa tarkoittaa pientä, pitkäkarvaista koiraa. Joidenkin lähteiden mukaan bichon-rodut olisivat peräisin nykyään uhanalaisesta barbet-rodusta. Aristoteles (384 - 322 eKr) on kirjoituksissaan maininnut välimeren pienet koirat, joita hän kutsui nimellä canis melitensis. "Alkuperäisiä" bichon-rotuja olivat Bichon Teneriffe, Bichon Maltais/Maltese ja Bichon Bolognais/Bolognese. Joissain lähteissä on mainittu myös Bichon Havanais/Havanese. Nämä pienet koirat matkustivat paljon merimiesten mukana ja merimiehet lahjoittivat näitä pieniä valkoisia koiria kauniille naisille. Tämä osittain selittää sitä, että nykyiset bichon-rodut ovat rodun alkuperää katsoen varsinaisia maailmankansalaisia.

Bichon-rotujen alkuperä maailmankartalla.

Bichonit olivat keski- ja renesanssiajalla yleinen valinta hovikoiriksi. Useat kuninkaalliset varsinkin Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa omistivat bichon-rodun edustajia. Ranskan kuninkaalla Henrik III:lla oli bichon-koiria, joita hemmoteltiin kuin kuninkaallisia ja niitä kannettiin koreissa kuninkaan mukana. Espanjan kuningas Filip II kutsui lahjaksi saamiaan bologneseja (joissain lähteissä maltankoiria) kuninkaallisimmaksi lahjaksi, jonka hallitsija voi saada. Bichon-koiria esiintyy monissa maalauksissa. Esimerkiksi Francisco Goyan maalauksissa esiintyy bichon-koiria.

Francisco Goyan maalaus Alban herttuattaresta (v. 1795), jossa esiintyy bichon-koira.

Bichon-rodut putosivat hiljalleen pois suosiosta varsinkin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Bolognese ei ole koskaan ollut runsaslukuinen rotu ja se ajautui lähes sukupuuttoon, kunnes sitä alettiin elvyttää muutamien kasvattajien toimesta. Kasvattajat joutuivat turvautumaan sukusiitokseen ja rotuun otettiin jopa paperiton, eläinkaupasta ostettu koira, Tommy, joka kuitenkin arvioitiin näyttelyissä erinomaiseksi. Tommy löytyy lähes jokaisen bolognesen sukutaulusta, jos sitä seuraa tarpeeksi kauas. Tommy kuoli 17-vuotiaana.

Tommy. Kuva ja lisätietoa täältä.

Ensimmäiset bologneset saapuivat Suomeen Tanskasta vuonna 1989. 1991 rekisteröitiin 12 bolognesea ja rekisteröintien määrä oli keskimäärin kolmisenkymmentä yksilöä vuodessa. 2000-luvulla rekisteröintien määrä alkoi nousta ja vuonna 2012 rekisteröitiin ennätysmäärä, 107 kappaletta, bologneseja. Viime vuonna bolognese oli 116. suosituin rotu 98:lla rekisteröinnillä.

Ulkonäkö

Bolognese on valkoinen ja sen karva on pitkää, pehmeää ja kiharaa. Karvaa irtoaa vain harjatessa, eikä pohjavillaa ole. Tästä syystä bolognese saattaa olla joillekin koira-allergikoille helpommin siedettävä kuin monet muut rodut. Sen turkkia ei trimmata, mutta sen hoitaminen vaatii aikaa. Säännöllinen pesu ja harjaus ovat tärkeitä. Bolognesen turkkia ei ole tarkoitus leikata, mutta monet lyhentävät jalkojen ja pyllyn karvoja hygieniasyistä. Varpaiden välissä kasvavat karvat leikataan ja korvakäytävissä kasvavat karvat nypitään pois. 

Kirsun, silmäkajalien ja muiden näkyvien limakalvojen (esim. huulten reunat) tulisi olla mustat.

Bolognesen "ihannesäkäkorkeus" on rotumääritelmän mukaan nartuille 25-28 cm ja uroksille 27-30 cm. Painoa "kuuluisi" olla 2,5-4 kiloa, mutta vaihteluväli on todellisuudessa paljon suurempi myös näyttelykoirilla. Bolognesen tulisi olla neliömäinen ja tiivis. Hännän kuuluu kaartua selän päälle.

World Winner 2012 Little White Wonder Emilio Aliso
Kuva täältä.

Luonne

Luonne vaihtelee aina yksilöstä riippuen. Tämä on yleinen kuvaus niistä piirteistä, jotka ovat yhteisiä monille rodun edustajille.

Bolognese on todellinen seurakoira. Se kipittää omistajansa perässä minne vain pääsee. Se ei ole välttämättä heti ylettömän ystävällinen vieraille ihmisille, mutta omistajalleen se on ikuisesti uskollinen. Tämän ylettömän omistajarakkautensa takia jotkut bologneset kärsivät eroahdistuksesta. 

Bologneset touhuavat mielellään, mutta ne ovat monesti rauhallisempia ja ujompia kuin esimerkiksi bichon frise. Bologneset osaavat ottaa myös rennosti sohvalla lekotellen. Niiden kanssa voi lenkkeillä pitkiäkin lenkkejä, mutta ne pärjäävät myös vähemmällä liikunnalla.

Bologneset ovat muiden bichonien tapaan varsin ketteriä ja sopivat hyvin esimerkiksi agilityyn. Lisäksi bologneset ovat älykkäitä ja miellyttämisenhaluisia, joten niiden kouluttaminen on helppoa.

Terveys

Bolognese on suhteellisen terve rotu. Silmävuotoa esiintyy yleisesti, kuten useilla muillakin bichon-roduilla. Jalostukseen käytettäviltä koirilta tarkastetaan polvet ja silmät, mutta pakollisia tarkastuksia ei ole. Polvitarkastetuista suurin osa saa tulokseksi 0/0. Silmätarkastuksistakin yleisin löydös on "ei perinnöllisiä silmäsairauksia". Jonkin verran löydetään karvoja tai ripsiä, jotka kasvavat kohti silmää ja ärsyttävät sitä eli distichiasista. Tällöin suositellaan, että jalostuksessa koiran kumppaniksi valitaan yksilö, joka ei sairasta distichiasista. Varsinaisia silmäsairauksia löytyy harvoilta. Yli 80% tarkastetuista saavat terveen paperit silmien osalta. Bologneseilla esiintyy jonkun verran allergioita ja purentavikoja.

Distichiasis.

Miksi minä valitsin bolognesen?

Olen aiemmin maininnut, että perheelläni oli aiemmin Coton de Tulear nimeltä Linda. Linda oli minulle todella, todella rakas, mutta kuten ei ole kukaan muukaan, Lindakaan ei ollut täydellinen. Osittain valintani perustui siis siihen, mitä Linda oli ja mitä olisin voinut muuttaa. Haluisin koiran, joka on samanlainen rauhallinen, hyvällä tavalla sohvaperuna, älykäs, uskollinen, rakastava ja sylivauva. En halunnut koiralla olevan taipumusta äänekkääseen vahtimiseen ja toivoin koiran olevan hieman reippaampi. Halusin seurakoiran, en käyttö- tai harrastuskoiraa. En ole koskaan sulkenut harrastamista pois, mutta ensisijaisesti koira on minulle kumppani.

Olen aina pitänyt bichon rotujen ulkonäöstä ja yleisestä olemuksesta. (Paitsi juuri trimmatun bichon friseen pallopäästä.) Pidän paljon myös alkukantaisen, siis suden, näköisistä koirista, joten joillekuille valintani saattoi Lindasta huolimatta olla yllätys. Todellisuus on kuitenkin se, että ensimmäiseksi koiraksi en ottaisi niin haastavaa rotua kuin monet alkukantaiset rodut saattavat olla. Sitä paitsi asun yksiössä, joten ihan tarjolla olevan tilankin takia halusin jotain pienempää.

Turkinhoito vähän jännitti, mutta päätin, että sen haastavuus ei kumoa kaikkia niitä hyviä puolia, mitä rodussa muuten on. 

Miten onnistunut valinta oli?

Toistaiseksi olen ehdottoman tyytyväinen valintaani. Kun Myy saa vielä hieman itsevarmuutta ulkona, olen todellakin saanut juuri sitä, mitä "tilasin". Mikään koira (tai ihminen) ei koskaan ole ihan täydellinen, mutta Myyn kanssa olemme hyvin lähellä. Innolla odotan, että saan nähdä, millainen Myy siitä oikein kasvaakaan.

- Emäntä

PS. Yli 1000 sivunkatselua! Prinsessa Pikku Myy kiittää!

Myyn isä on nyt Suomen muotovalio!

Myyn isä Bosse, Tiny Tunes Baloo, on nyt Suomen muotovalio! Onnea isille! On se vaan komea poika :)

Kuva: Kennel Lovely Lion

Iso Myy!

Myy sai yöllä viisi pienen pientä tyttöserkkua! Myyn äidin sisko, Suomen muotovalio, Zumba on näiden pikkuisten äiti. Pienten tassujen töpsötystä siis pian Kennel Lovely Lionissa! Toivomme Myyn kanssa tytöille mukavia elämän ensihetkiä!

Itse Pikku Myy on jo ihan iso Myy! Hyvä, ettei eläinlääkärin vaaka hajonnut, sillä Myymyy painaa jo 2,25 kiloa! Tietynlainen virstanpylväs saavutettiin, kun Myy sai viimeiset "penturokotukset". Tapaamme eläinlääkärisedän vasta vuoden päästä (toivottavasti) seuraavan kerran.

Nyt lähdemme katsomaan, miltä ulkona näyttää.

Aurinkoista ja keväistä viikonloppua kaikille!

- Snii & ISO Myy -

Minkälainen Myymyy?

Tämä postaus käsittelee sitä, minkälainen Myy on luonteeltaan. Samalla päivitämme, mitä Myy osaa.

Myy on kotona huomionkipeä höntti. Se haluaa koko ajan olla mukana kaikessa. Ruuanlaitot pitää vahtia ja vessaan pitää tulla mukaan, ettei Snii imeydy vahingossa siihen kummaan vesikuppiin. Myy leikkisi mielellään Jussin tai Sniin kanssa koko ajan. Paitsi silloin, kun väsy iskee. Leikkiessään Myy on hurja vauhtipallo ja välillä vaan valkoinen suttu vilahtaa silmien edestä, kun Myy jahtaa palloa. Myy ei ole kova syömään, mutta palkintonappulat on edelleen herkkua. Joskus Myy saa spesiaalinameja ja silloin Myy on HYVIN onnellinen. Myy syö mielellään myös luutikkuja. Possunsaparosta taas maha meni kuralle, joten sitä ei enää maistella. Roosan kanssa ihan paras leikki on tikkujen varastus- ja vaihtoleikki.

Ulkona Myy mennä viipottaa mielellään omassa pihassa. Kadulla jännittää autot ja moottoripyörät, kun ne on niin kovaäänisiä, mutta selkeästi Myy on tässä asiassa reipastumassa. Rappukäytävässä vaanivat ihmiset pelottaa vähän. Kylään tulevista ihmisistä Myy tykkää kaikista. Selkeästi ulkona on vielä vähän turvaton olo, mutta eiköhän se korjaannu nyt, kun kelit suosivat ja päästään enemmän ulos. Varsinaista lenkkeilyä emme harrasta ennen kesää. Pienin askelin etenemme kohti päämäärää! Joka viikko menemme aina vähän pidemmälle kotikatua ja käymme tutkimassa myös lähitalojen piha-alueita.

Sisällä aina välillä epäilen Myyn itsesuojeluvaistoa, kun se tuntuu mielellään kiipeävän. Sohvalla pitää kiivetä käsinojille tuijottelemaan ja loikkimaan. Myy ymmärtää kyllä sanan "varovasti" ja hillitsee menoa sen kuullessaan. Se kyllä tietää, ettei sillä ole lupaa mennä käsinojille, mutta sillä on jonkinmoinen vuorikiipeilijän luonto. Vanhemmillani ollessa Myytä sapettaa, ettei se pysty hyppäämään Roosan perässä sohvalle, joten se "varvistaa" ja loikkii ja yrittää kyllä uudelleen ja uudelleen, vaikka mätkähtääkin välillä selälleen koiranpetiin. Ei kyllä mene enää kauaa siihen, että Myy pääsee sohvalle, koska silloin kun Myytä huvittaa, se pääsee ylös vanhempieni ulko-ovella olevan korkean askelman, joka on ehkä 5-10 cm matalampi kuin sohvat yleensä.

Oli se lumikin ihan ok, mutta hyvä, kun se meni pois!

Myyn asenne kampaamiseen on muuten parantunut hirveästi! Se pysyy suht hyvin paikallaan, vaikka kääntäisin sen selälleen. Se kiljuu kyllä vieläkin välillä teatraalisesti, mutta ilmeisesti se on tullut siihe tulokseen, että Sniin kanssa on turha tästä vääntää. Kampaan Myytä joka päivä juuri siksi, että usein kampaaminen ja karstaaminen juurtuu meihin molempiin. Kynnet Myy antaa muuten leikata tosi hienosti. Vähän se koittaa tassuja piilottaa, mutta hienosti meillä menee ainakin minun asteikollani. Korvien katsomisesta se ei tykkää, koska se varmasti kuvittelee, että sieltä taas nyhdetään jotain, mutta luovuttaa kyllä lopulta ja antaa katsoa ja koskea.

Kaiken kaikkiaan Myystä voisi sanoa, että se on ehkä jonkin verran varautunut uusia asioita kohtaan, mutta niin on emäntänsäkin, joten ymmärrän asenteen. Vähän kerrallaan, kun tutustuu, niin tulee hyvä. En kyllä syytä Myytä, jos se ei opi tykkäämään mopojen pärinästä. Itsekin inhoan sitä! Myy on kuitenkin aivan ihanan hurmaava pikkuotus, jota ilman en enää osaisi elääkään! Aamulla moikataan ja annetaan aamupusut (ja naamapesu) sohvalla ja muutenkin halitaan paljon.

Myy osaa seuraavat käskyt/asiat:

- istu

- maahan

- tassu (oikea)

- tänne (vaihtelevalla menestyksellä)

- ei

- ylös (nousee kahdelle jalalle)

- paikka (silloin kun jaksaa keskittyä ja emäntä pysyy näkyvissä)

- ympäri (kiertää nappulan perässä ympyrän)

- käy pissalla (75%:lla menestyksellä)

- jätä (ei yritä ottaa käden takana olevaa nappulaa)

- hae pallo (leikin aikana, jos kiinnostaa)

- etsi (etsii nappulan helposta paikasta tai heitetyn nappulan)

- mennään ulos/mennään kattoon Roosaa (tulee luokse ovelle)

- Sini tulee kohta (Myy jää nätisti autoon odottamaan)

- Myy ei tule (kun menen ovesta eikä Myy saa tulla mukaan)

- varovasti

- missä Jussi? (menee Jussin luokse)

- Jussi tulee! (juoksee ovelle)

- ottaako Myy ruokaa? (tulee keittiöön)

- tuu pois sieltä (esim. työpöydän alta, missä on johtoja)

Että kyllä se aika paljon osaa. Minun mielestänihän Myy on suoranainen nero, mutta joku muu voi olla eri mieltä.

Tässä on muuten hyvä vinkki turkkirotujen omistajille, joiden koirat palelevat pesun jälkeen: Late Lämpöpullo Lammas (ei se Late Lammas)! Kyseessä on siis kuumavesipullo, jonka päälle tulee tuollainen lammaspehmo. Löysin kirpparilta kahdella eurolla uutena.

Myyn sukupuu

En omista oikeuksia seuraaviin kuviin (ellei toisin mainita), joten jokaiseen kuvan alle on linkki sivulle, josta kuva on. Olen pyrkinyt pyytämään jokaiselta kasvattajalta luvan kuvan käyttöön, mutta kaikilta en ole saanut vastausta. Uskon kuitenkin, että kasvattajat antaisivat luvan käyttää kauniiden kasvattiensa kuvia, kun ne on asianmukaisesti merkitty heidän omaisuudekseen. Mikäli et halua kuvaasi käytettävän tähän tarkoitukseen, jätä kommentti, niin kunnioitan tietenkin toivettasi ja poistan kuvan.

This is a family tree of my Bolognese Pikku Myy. I do not own the pictures of her relatives (unless it says otherwise). Every picture has a link to the page where the picture is from. I have attempted to contact all the breeders and ask for their permission to use the pictures. If you are one of the breeders and you do not want your dog's picture on this family tree, leave a comment identifying yourself and the picture you wish to be removed and I will, of course, respect your wishes.

Pikku Myy eli Lovely Lion Flina Pes Storia on kahden tuontikoiran jälkeläinen. Äiti-Tuksu (Dunaszigeti Hajnal White Rose) on tuotu Suomeen sisarensa Zumban (Dunaszigety Hajnal White Lily) kanssa Unkarista, isä-Bosse (Tiny Tunes Baloo) ja hänen sisarensa (Agnes) ovat tulleet Tanskasta. Äiti, isä ja äidin sisko asuvat Myyn kasvattajalla, isän sisar, kutsumanimeltään Lilly, asuu Rengossa Kennel Flying Pearlsissa. Sitä kautta Myyllä on myös kaksi pentueellista serkkuja (6 kpl), joista yksi, Lulu, on jäänyt kasvattajakenneliinsä. Olen myös kuullut huhua, että Myy saisi keväällä lisää serkkuja...

Sukupuu:

Minä: Pikku Myy (Lovely Lion Flina Pes Storia)
Suomi

Emä: Tuksu (Dunaszigeti Hajnal White Rose), SERT, ROP
Tuontimaa: Unkari

Jalostustietojärjestelmässä
Yksi maailman ihanimmista koirista, joita olen tavannut. Meidän kemiat naksahtivat heti yhteen.

Isä: Bosse (Tiny Tunes Baloo), FI MVA, HeW-13, 2 x CACIB, 5 x SERT, 2 x VASERT, 4 x ROP, VSP, SA x 6

Tuontimaa: Tanska

Jalostustietojärjestelmässä

Oikein vauhdikas hassuttelija ja ystävällinen pusuttelija.

Kuva: Kennel Lovely Lion

Täti (äidin sisko): Zumba (Dunaszigeti Hajnal White Lily) FI MVA, 3 x SERT, 2 x VASERT, CACIB, 2 x VARACA,3 x ROP, VSP, 11 x SA

Tuontimaa: Unkari

Jalostustietojärjestelmässä

Kuva: Kennel Lovely Lion

Täti (isän sisko): Lilly (Agnes) SERT, VSP, SA

Tuontimaa: Tanska

Jalostustietojärjestelmässä

Kuva: Kennel Flying Pearls

Serkku: Lulu (Flying Pearls Snow White)

Suomi

Kuva: Kennel Flying Pearls

Emänemä: Dunaszigeti Hajnal Bizsi

Unkari

Emänisä: Dunaszigeti Hajnal Sémy

Unkari

Isänemä: Tessie (Bicia's Highlife Orchestra)

Tanska

Kuva: Tiny Tunes Kennel

Isänisä: Cooper (Fluffy Angel Cooper)

Alkuperämaa: Romania

Tanska

Kuva: Tiny Tunes Kennel

Isovanhemmat Tessie & Cooper rannalla.

Kuva: Tiny Tunes Kennel

Emänemänemä: Petervari Bianco Szabrina

Unkari

Emänemänisä: Marco (Sweet Thing Marco)

Unkari

Kuva: Kennel Kobanyai Pelyhes

Isänemänemä: Panda (Delly Aphaia) (†)

Alkuperämaa: Slovakia

Tanska

Kuva: Bicia's kennel

Isänemänisä: Valde (Sandra's Eleno Viado), C.I.B, DK CH, KBHV-10, S CH ja paljon paljon muuta

Alkuperämaa: Saksa

Tanska

Emänisänemä: Gina? (Gyöngyösi Pelyhes Gina Lollobrigida)

Kuva: Gyöngyösi Pelyhes Kennel

Emänisänisä: Budavari Fekete White Prince RS CH

Unkari

Isänisänemä: June (Beauty Popcorn June) HU JCH, RO JCH, RO CH, SL CH

Romania

Kuva: Canisa Fluffy Angel

Isänisänisä: Angelo (Predatino Angelo) HU CH, RO CH, HU JCH, RO JCH

Unkari

Kuva: Kennel Predatino

Emänemänemänemä: Bellissima Elisa

Unkari

Emänemänemänisä: Bogdankai-Pelyhes Boby

Unkari

Emänemänisänemä: Bihari Bolyhos Moni

Unkari

Emänemänisänisä: Beltrami Bianco Bingo

Unkari

Emänisänemänemä: Gyöngyösi Pelyhes Blans HU CH

Unkari

Kuva: Gyöngyösi Pelyhes Kennel

Emänisänemänisä: Sid (Alex Malmav) HU CH, HU JCH

Unkari

Kuva: Gyöngyösi Pelyhes Kennel

Emänisänisänemä: Budavari Fekete Boni

Unkari

Emänisänisänisä: Merricky Kameleon

Unkari

Isänemänemänemä: Ami (Amien Blanc Jizerska Protez) C.I.B, SK CH, SK JCH

Slovakia

Kuva: Kennel Aphaia

Isänemänemänisä: Veno Aphaia

Slovakia

Kuva: Kennel Aphaia

Isänemänisänemä: (Bianca) Biancarosa Von Ajaccio

Saksa

Kuva: Sandra's Kennel

Isänemänisänisä: Via (Orestes Aphaia) (†) C.I.B, DK CH, DE CH, VDH CH, LU CH, KLB CH, KBHV-07, PMV-08, DKV-09, DKV-08, DKV-07

Alkuperämaa: Slovakia

Tanska

Kuva: Bicia's kennel

Isänisänemänemä: Carmella

Romania

Isänisänemänisä: Borsalino Giorgetti Erik RO JCH

Romania

Isänisänisänemä: Predo? (Gyöngyösi Pelyhes Rajsza)

Unkari

Kuva: Kennel Predatino

Isänisänisänisä: Marczipan (Benji Fima Znojmo), C.I.B, HU CH, AU CH, HU JCH

Isänemänemänisänemä: Aika 

Slovakia

Isänemänisänemänemänisä & Isänemänemänemänisä: Kevin (Kevin Jizerska Protez) C.I.B, CZ CH, PL CH, CS CH

Kuva: Kennel Denajwen

Isänemänisänemänemänisänisä & Isänemänemänemänisänisä: Elf

Kuva: Kennel Denajwen

Olipas siinä hommaa. Koko komeus vielä tiivistetysti:

Jos olen kirjoittanut jotain höpöjä, mikä ei pidä paikkaansa, kertokaa. Tätä on tehty silmät ristissä vaikka kuinka kauan.

If I have written something that is not correct, please let me know. It took me SO long to hunt down these pictures and information that it is more than likely that I have made some errors.