viikonloppuna. Heräsin pe-la yöllä ja huomasin Myyn ripuloineen ympäri asuntoa. Koiran pedissä oli myös jätti oksennus ja vähän muuallakin sappisia lätäköitä. No, eipä siinä mitään, joskus niin käy ja Myy näytti hyvinvoivalta, joskin syylliseltä (vaikka ei olisi tarvinnut). Annoin ruiskulla vähän vettä. Aamulla reppahousu oli ihan väsynyt kaikesta oksentamisesta ja ripuloinnista. Koko lauantai meni hiljaisissa tunnelmissa. Myy ei syönyt, mutta sai ruiskulla vettä ja koirien maitohappobakteereja.
Sunnuntaiaamuna Myy oli oma iloinen itsensä. Vesi ei olisi kelvannut eikä riisin keitinvesikään. Ruiskulla niitä sitten aina parin tunnin välein annettiin. Välillä tuli pieni oksennus tai ripuli. Ripulissa oli pikkuisen verta, mutta se oli netin ja puhelimella tavoitetun eläinlääkärin mukaan normaalia. Kanan keitinvesi upposi illalla jo ja pienet keitetyn kananpalat.
Yöllä n. klo 23 Myyltä pääsi ripuli, joka haisi raudalle ja oli kokonaan punainen. En uskaltanut mennä nukkumaan vaan vahdin Myytä, joka oli kuitenkin itse reippaana. Kahden aikaan tuli toinen, pelkkää verta oleva ripuli. Siinä vaiheessa soitin taas eläinsairaalaan, koska noin pienelle otukselle pari ruokalusikallista verta on aika iso menetys. Eläinsairaala käskikin mielellään tulla paikalle. Pikaisen pakkaamisen ja äidille tehdyn puhelun jälkeen ajoimme porukoille, josta matka jatkui kohti Hattulan Univetiä. Vähän Myyllä jalat tärisi, mutta en tiedä, oliko kyseessä jännitys sylissä matkaamisesta vai väsymystä.
Univetissä pääsimme heti punnitsemisen jälkeen (3,1 kg) eläinlääkärin paikeille, joka totesi Myyn olevan kuivunut ja hieman kuumeinen. Myy pitäisi jättää nesteytykseen, röntgeniin ja lääkitykseen. Itse olin höhlänä varautunut valvomaan Myyn kanssa lääkärissä koko yön. Itku meinasi päästä jo hoitohuoneessa, mutta yritin pitää itseäni vielä kasassa, ettei Myy turhaan hermostuisi enempää. Myyhän on siis ihan totaalinen jänishousu vieraiden ihmisten kanssa - niin sanotusti hitaasti lämpenevä, kuten emäntänsäkin. Parkkipaikalla tuli sitten iso itku, kun Myy jäi hoitoon paikkaan, josta olin ensimmäisen koirani ruumiin kantanut Muumi-peittoon kapaloituna kotiin. (Linda-cottonista tulee joskus oma postaus.)
Aamulla puhelin soi ja soittaja sanoi Myyn olevan reipas, mutta arka. Kaikki oli hyvin, mutta Myyn voisi hakea vasta viimeisen suonensisäisen lääkityksen jälkeen puolen päivän aikaan. Iskän kanssa lähdimme Myytä hakemaan ja laskun saamisen aiheuttaman järkytyksen jälkeen odotin levottomana Myytä. En tainnut istua hetkeäkään vaan kiersin odotusaulaa ympäri ja ympäri. Lopulta Myy tuli hoitajan sylissä odotushuoneeseen. Sain Myyn syliin ja vaikka tervehdys oli vaisumpi kuin olin odottanut, olin todella helpottunut ja onnellinen. Myy oli selkeästi jäykkänä paikan ja outojen ihmisten takia. Kunnon helpotus näkyi vasta porukoiden pihassa, kun Myy tajusi, ettei häntä kiikutetakaan enää mihinkään toiseen kummalliseen paikkaan, vaan hän on kotona!
Myyn diagnoosi oli siis veriripuli, jonka syy jäi epäselväksi. Myy ei ollut syönyt mitään tienvarsilta nähdäkseni. Parvekkeella tuli yörittyä vahtimatta, mutta ei siellä pitäisi olla mitään vaarallista, korkeintaan pudonneita lehtiä. Myy söi myös palvattua luuputkea perjantai-iltana, jonka osuus jää arvoitukseksi. Röntgenissä ei näkynyt vierasesineitä eikä mitään sisäisiä "vaurioita" näyttänyt olevan. Tulehdusarvo oli yli 250 eli mittaamattomissa, mikä ainakin ihmisillä viittaisi bakteerin aiheuttamaan tulehdukseen. Nuorien punasolujen osuus oli koholla, eli kroppa yritti sopeutua veren menetykseen.
Myy sai mukaansa kahta eri lääkettä. Lyhytkestoisen pahoinvointilääkekuurin ja 10 päivän antibioottikuurin. Lisäksi Myyn ruuaksi vaihdettiin Royal Caninin Veterinary Gastro Intestinal Puppy -nappulat.
Ainakin emännälle tämä oli kova paikka, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Toivottavasti tällaista ei tarvitse kokea toiste. Ainahan jotain pikkuvikaa voi tulla, mutta ei enää nappi laudassa yöllä ajelua, pliis. Koitin sopia Myyn kanssa, että kymmeneen vuoteen ei rokotusten ulkopuolella käytäisi eläinlääkärillä. Myy oli varmaan samaa mieltä, koska eläinsairaalassa ei edes ulos tullut pissaa tai kakkaa. 10 minuutin sisällä kotiutumisesta pihaan tuli varmaan litran pissa ja sisälle tietokonetuolin alle verinen ripuli, jossa verta oli vähemmän ja se oli selkeästi hyytynyttä, joten päättelin, että pölläri oli varmaan koko hoitonsa ajan pidätellyt.
Sen jälkeen ensimmäisen kakan tuleminen kestikin sitten parisen päivää, mutta kun se tuli! Jestas. Ajattelin, että uusi ruoka vähentäisi ulosteen määrää, mutta se tekeekin siitä pehmeämpää ja selkeästi isompaa kuin ennen. Menee nyt ihan kakaksi koko päivitys, joten parempi lopettaa tähän.
Myyn uusi ruoka, lääkkeet ja kaljukohta, jossa oli eläinsairaalassa tippa.
Hyvää loppuviikkoa!
