Mulla on nimi!

Blogin nimi koki vaihdoksen, koska ennen pikkuisen tapaamista tykästyin kovasti nimeen Pikku Myy. Kun sitten tapasimme viime lauantaina, se oli selvää: Hän on Pikku Myy. Siksi myös ulkoasu vaihtui pinkkiin (punainen olisi ehkä sopinut paremmin, mutta me molemmat pidämme pinkistä) ja nimeksi vaihtui Pikku Myyn seikkailut.

Ennen pikkuisen tapaamista olin jostain syystä hyvin jännittynyt. En oikein tiedä, mitä jännitin. Toisaalta, kuka nyt ei jännittäisi tavatessaan sen, jonka kanssa tulee viettämään seuraavat (toivottavasti ainakin) 15 vuotta. Ajomatkalla puhuin mukaan tulleelle äidilleni kuin papupata, taukoamatta. Edellisenä yönä en ollut myöskään kauheasti nukkunut, koska olin niin innoissani ja jännittynyt.

Jännitykseni oli kuitenkin turhaa, koska heti Lovely Lion kenneliin saavuttuamme rakastuin aivan ehdottomasti Pikku Myyn äitiin, Tuksuun. Tuksu oli ehdottomasti rauhallisin tapaamani pikkukoira koskaan. Tuksu oli mielellään sylissä ja antoi katsoa ja silitellä pentujaan vapaasti. Häntä olisi tosin pitänyt silittää enemmän :)

Aloin melkein itkeä, kun kasvattaja, Arja, antoi Pikku Myyn syliini (oikeammin käsiini, koska Pikku Myy on todellakin nimensä veroinen, pieni). Alla kuvia ensikohtaamisestamme.

Sniitä itkettää.

Voi kun minä olen ihana!

Oli kyllä aivan ihania sekä äiti että isä! Isä oli kovin pörheä ja leikkisä Bosse.

Äiti-Tuksu (Dunaszigeti Hajnal White Rose)

Bosse (Tiny Tunes Baloo) pussaa

Äiti imettää, isiä silitetään.

Pikku Myyllä on kaksi täyssisarusta ja kaksi päivää myöhemmin syntyneitä sisaruspuolia kolme kappaletta. Veli ja sisko köllivät Myyn kanssa samassa pesässä ja sisaruspuolet vetivät toisessa hirsiä. Sisaruspuolia oltiin oltu aiemmin katsomassa, joten he olivat hyvin väsyneitä kaikesta söpöilystä.

Myyn veli (taaimpana) on tummin pennuista. Turkin rakenne on myös kiharampi ja ehkä isänsä tapaan hieman pörheämpi.

Myyn erottaa sisarestaan nenän pigmentti (siskolla musta, myyllä ruskea toistaiseksi). Myy on myös enemmän luonnonvalkoinen, sisko puhtaamman valkoinen.

Siskolla epäilevä ilme taustalla :D

Pennut olivat jostain syystä suosineet alempia nisiä ylimpien kustannuksella, joten Tuksulla oli lähtömme jälkeen tiedossa lypsäminen paineen helpottamiseksi.

Olisin voinut jäädä tuijottamaan pentuja kolmeksi viikoksi, mutta puolentoista tunnin jälkeen äiti väitti, että on muka aika lähteä. Höh. Mutta enää kaksi viikkoa ja kaksi päivää toiseen päivään helmikuuta ja silloin minä haen Myyn kotiin!

Haet mihin?? (En ole rehellisyyden nimessä varma, onko kuvassa Myy vai Myyn veli, mutta leikitään, että se on Myy.)

Odotuksen täyteisin terveisin, 

Snii

Ps. Kennelliiton pentuvälityksen kautta löydät Myyn veljen ja velipuolet, jos olet kiinnostunut rodusta. Tutustuthan ensin rotuun. Se, että koira on suloinen, ei tarkoita, että se sopii sinulle.