Myyn sukupuu

En omista oikeuksia seuraaviin kuviin (ellei toisin mainita), joten jokaiseen kuvan alle on linkki sivulle, josta kuva on. Olen pyrkinyt pyytämään jokaiselta kasvattajalta luvan kuvan käyttöön, mutta kaikilta en ole saanut vastausta. Uskon kuitenkin, että kasvattajat antaisivat luvan käyttää kauniiden kasvattiensa kuvia, kun ne on asianmukaisesti merkitty heidän omaisuudekseen. Mikäli et halua kuvaasi käytettävän tähän tarkoitukseen, jätä kommentti, niin kunnioitan tietenkin toivettasi ja poistan kuvan.

This is a family tree of my Bolognese Pikku Myy. I do not own the pictures of her relatives (unless it says otherwise). Every picture has a link to the page where the picture is from. I have attempted to contact all the breeders and ask for their permission to use the pictures. If you are one of the breeders and you do not want your dog's picture on this family tree, leave a comment identifying yourself and the picture you wish to be removed and I will, of course, respect your wishes.

Pikku Myy eli Lovely Lion Flina Pes Storia on kahden tuontikoiran jälkeläinen. Äiti-Tuksu (Dunaszigeti Hajnal White Rose) on tuotu Suomeen sisarensa Zumban (Dunaszigety Hajnal White Lily) kanssa Unkarista, isä-Bosse (Tiny Tunes Baloo) ja hänen sisarensa (Agnes) ovat tulleet Tanskasta. Äiti, isä ja äidin sisko asuvat Myyn kasvattajalla, isän sisar, kutsumanimeltään Lilly, asuu Rengossa Kennel Flying Pearlsissa. Sitä kautta Myyllä on myös kaksi pentueellista serkkuja (6 kpl), joista yksi, Lulu, on jäänyt kasvattajakenneliinsä. Olen myös kuullut huhua, että Myy saisi keväällä lisää serkkuja...

Sukupuu:

Minä: Pikku Myy (Lovely Lion Flina Pes Storia)
Suomi

Emä: Tuksu (Dunaszigeti Hajnal White Rose), SERT, ROP
Tuontimaa: Unkari

Jalostustietojärjestelmässä
Yksi maailman ihanimmista koirista, joita olen tavannut. Meidän kemiat naksahtivat heti yhteen.

Isä: Bosse (Tiny Tunes Baloo), FI MVA, HeW-13, 2 x CACIB, 5 x SERT, 2 x VASERT, 4 x ROP, VSP, SA x 6

Tuontimaa: Tanska

Jalostustietojärjestelmässä

Oikein vauhdikas hassuttelija ja ystävällinen pusuttelija.

Kuva: Kennel Lovely Lion

Täti (äidin sisko): Zumba (Dunaszigeti Hajnal White Lily) FI MVA, 3 x SERT, 2 x VASERT, CACIB, 2 x VARACA,3 x ROP, VSP, 11 x SA

Tuontimaa: Unkari

Jalostustietojärjestelmässä

Kuva: Kennel Lovely Lion

Täti (isän sisko): Lilly (Agnes) SERT, VSP, SA

Tuontimaa: Tanska

Jalostustietojärjestelmässä

Kuva: Kennel Flying Pearls

Serkku: Lulu (Flying Pearls Snow White)

Suomi

Kuva: Kennel Flying Pearls

Emänemä: Dunaszigeti Hajnal Bizsi

Unkari

Emänisä: Dunaszigeti Hajnal Sémy

Unkari

Isänemä: Tessie (Bicia's Highlife Orchestra)

Tanska

Kuva: Tiny Tunes Kennel

Isänisä: Cooper (Fluffy Angel Cooper)

Alkuperämaa: Romania

Tanska

Kuva: Tiny Tunes Kennel

Isovanhemmat Tessie & Cooper rannalla.

Kuva: Tiny Tunes Kennel

Emänemänemä: Petervari Bianco Szabrina

Unkari

Emänemänisä: Marco (Sweet Thing Marco)

Unkari

Kuva: Kennel Kobanyai Pelyhes

Isänemänemä: Panda (Delly Aphaia) (†)

Alkuperämaa: Slovakia

Tanska

Kuva: Bicia's kennel

Isänemänisä: Valde (Sandra's Eleno Viado), C.I.B, DK CH, KBHV-10, S CH ja paljon paljon muuta

Alkuperämaa: Saksa

Tanska

Emänisänemä: Gina? (Gyöngyösi Pelyhes Gina Lollobrigida)

Kuva: Gyöngyösi Pelyhes Kennel

Emänisänisä: Budavari Fekete White Prince RS CH

Unkari

Isänisänemä: June (Beauty Popcorn June) HU JCH, RO JCH, RO CH, SL CH

Romania

Kuva: Canisa Fluffy Angel

Isänisänisä: Angelo (Predatino Angelo) HU CH, RO CH, HU JCH, RO JCH

Unkari

Kuva: Kennel Predatino

Emänemänemänemä: Bellissima Elisa

Unkari

Emänemänemänisä: Bogdankai-Pelyhes Boby

Unkari

Emänemänisänemä: Bihari Bolyhos Moni

Unkari

Emänemänisänisä: Beltrami Bianco Bingo

Unkari

Emänisänemänemä: Gyöngyösi Pelyhes Blans HU CH

Unkari

Kuva: Gyöngyösi Pelyhes Kennel

Emänisänemänisä: Sid (Alex Malmav) HU CH, HU JCH

Unkari

Kuva: Gyöngyösi Pelyhes Kennel

Emänisänisänemä: Budavari Fekete Boni

Unkari

Emänisänisänisä: Merricky Kameleon

Unkari

Isänemänemänemä: Ami (Amien Blanc Jizerska Protez) C.I.B, SK CH, SK JCH

Slovakia

Kuva: Kennel Aphaia

Isänemänemänisä: Veno Aphaia

Slovakia

Kuva: Kennel Aphaia

Isänemänisänemä: (Bianca) Biancarosa Von Ajaccio

Saksa

Kuva: Sandra's Kennel

Isänemänisänisä: Via (Orestes Aphaia) (†) C.I.B, DK CH, DE CH, VDH CH, LU CH, KLB CH, KBHV-07, PMV-08, DKV-09, DKV-08, DKV-07

Alkuperämaa: Slovakia

Tanska

Kuva: Bicia's kennel

Isänisänemänemä: Carmella

Romania

Isänisänemänisä: Borsalino Giorgetti Erik RO JCH

Romania

Isänisänisänemä: Predo? (Gyöngyösi Pelyhes Rajsza)

Unkari

Kuva: Kennel Predatino

Isänisänisänisä: Marczipan (Benji Fima Znojmo), C.I.B, HU CH, AU CH, HU JCH

Isänemänemänisänemä: Aika 

Slovakia

Isänemänisänemänemänisä & Isänemänemänemänisä: Kevin (Kevin Jizerska Protez) C.I.B, CZ CH, PL CH, CS CH

Kuva: Kennel Denajwen

Isänemänisänemänemänisänisä & Isänemänemänemänisänisä: Elf

Kuva: Kennel Denajwen

Olipas siinä hommaa. Koko komeus vielä tiivistetysti:

Jos olen kirjoittanut jotain höpöjä, mikä ei pidä paikkaansa, kertokaa. Tätä on tehty silmät ristissä vaikka kuinka kauan.

If I have written something that is not correct, please let me know. It took me SO long to hunt down these pictures and information that it is more than likely that I have made some errors.

Nätteysasiaa

Ostimme sitten Bio Groomin korvapuuteria, kuten viime postauksessa pohdiskelimme. Se kyllä tosiaan auttoi saamaan paremman otteen korvakarvoista (ei valitettavasti koirasta). Myyn mielestä se ei ainakaan auttanut karvoja irtoamaan yhtään kivuttomammin. En tosin tiedä, pelkääkö se sitä ääntä mikä varmasti kaikuu korvassa, kun sitä ronkitaan, vai sattuuko se nyppääminen muka oikeasti niin paljon. Luultavasti korvakäytävät tottuvat vuosien kuluessa. Omasta kokemuksesta voin todeta, että ainakin ihmisen kulmakarvat tottuvat :D

Tätä löytyy ainakin Ideaparkin Fifi & Fidosta ja Musti ja Mirri -myymälöistä.

Myy oli kyllä todella vastahakoinen ja puri ihan tosissaan pari kertaa. Silti nypimme molemmista korvista nyt kerralla melkein kaiken, mitä ulos saatiin. Olemme siis saavuttaneet "nollatilanteen" korvakarvojen suhteen, joten tästä eteenpäin ei toivottavasti tarvi ihan joka kerralla nyppiä näin paljon. Kyllä se sääliksi käy, kun toinen huutaa kuin hengenhädässä ja yrittää purra, mutta pakko mikä pakko! Parempi vähän nopeasti "kiduttaa" harvoin kuin kiduttaa pitkään jollain korvatulehduskierteellä.

Saalis kahdesta korvasta. Vertailuna mukana appelsiinin siemen. (Ei löytynyt korvasta.)

Haaveilin koirien korvakarvavahasta, joka toimisi samaan tapaan kuin ihmisten nenäkarvojen poisto. Tikkuun vahaa, tikku nenään/korvaan ja RIPS: sinne meni kaikki! Koiralle se ei kyllä valitettavasti toimisi, koska jos koira ei osaa olla paikallaan, niin ties kuinka syvälle se tikku voisi upota. Sen takia en käytä pinsettejäkään korvakarvojen kanssa, kun Myy viskoo päätä miten sattuu, niin voi mennä vähintään kuulo, jos on silloin juuri pinsetit korvakäytävässä. Sormia ei ainakaan saa tuon kokoisen otuksen korviin liian syvälle.

Myylle saa nyt jo jonkinmoisen ponnarin, joka ei kyllä auta näkemiseen vielä, mutta tarkoitus on totutella siihen fiilikseen, että päässä on jotain. Eihän siitä mitään tule, että hieno neiti juoksee kutrit valtoimenaan! Pikku Myyllähän on perinteisesti aina nuttura.

Raikas kevät-look.

Roosan pirulainen oli muuten hakenut olkkarin pöydältä eilen sinne unohtamani aurinkolasit ja rouskinut niistä toisen sangan muovipään rikki. Murr. Tuhma Roosa! 

Mutta oli karvakavereilla taas tänään lystiä keskenään. Myy alkaa olla kyllä niin iso, ettei enää sujahdakaan yhtä sutjakkaasti sohvan alle, vaan vähän änkeytymistä vaaditaan. Kotisohvan alle mennään kätevästi, koska siinä on isompi "maavara" ja sinne Myy kipittää vikkelään, kun näkee fleece-asunsa. Lopulta ahneus voittaa ja jollain namilla sen sieltä saa pois. Myy on kyllä perso palkinnoille, vaikka niistä 90 % on sen omia nappuloita, joita se siis saa kolme kertaa päivässä. Kupista niitä ei ole niin hauska syödä ja Myy syökin vaihtelevasti ruokansa, mutta palkintonappuloita se söisi varmaan säkillisen.

Hassut, hurjat hirviöt.

"Miksi sanotaan taikurikoiraa?" "Labrakadabradoriksi!" HAHAHAHA!

Hyvää alkavaa viikkoa!

Terkuin,

Myy ja emäntä

Maailman fiksuin Myy

Myy tuntuu olevan superfiksu verrattuna aikaisemmin kouluttamiini pentuihin (2 kpl). Tosiasiassa kyse on varmaan siitä, että minä olen kehittynyt opettajana luettuani varmaan parisenkymmentä koirakirjaa ennen Myyn hankkimista. Oli, miten oli, Myy osaa istua, odottaa istuen (jos minä en liiku), antaa oikeaa tassua, mennä maahan, nousta kahdelle jalalle ja pyöriä ympyrää namin perässä. "Ei" on Myyn mielestä tyhmä sana ja sitä totellaan silloin tällöin. Ein kavereita ovat sormien napsuttelu, murina ja käsien taputtelu. Niitä Myy uskoo.

Hupsu virnistys.

Roosan valeraskaus on edennyt pisteeseen, jossa Myy taitaa olla vähän Roosan lapsi. Roosa alkoi muutama päivä sitten pestä Myytä leikkien ohella. Silmät, korvat, tupsukka ja pylly pitää siistiä, mutta kun eihän tuo pieni riiviö pysy paikallaan, vaan yrittää roikkua Roosan partakarvoissa ja huitoo tassuillaan.

Tänään satoi taas lunta, mikä on toisaalta hyvä, koska nyt tassut eivät kuraannu, mutta nyt ne sitten taas palelee. Voi kesä, tule pian. Myy palelee tosi tosi helposti, koska Bologneseilla ei ole aluskarvaa ja pentuturkki on muutenkin hienon hienoa karvaa, joka ei tuulelta suojaa. Onneksi ale-laarista löytyi halvalla fleece-asu, josta tuunasimme Myylle kevätasun.

Kevätasussa kuikuillen.

Myy käyttää paljon leikkiessään tassujaan. Myy tarttuu tiukasti leluihin tassuilla ja potkii itselleen palloa. Tämä taitaa olla bichon-roduille ominaista, koska muistan myös edesmenneen Linda-cottonimme tehneen samaa. Linda esimerkiksi veti narussa olevan pehmon sohvalle, pitämällä tassuilla narusta ja kelaamalla lisää narua hampailla sohvalle. Roosa ei esimerkiksi ole tätä temppua keksinyt, mutta siitäkin on tullut enemmän tassuja suosiva Myyn myötä. Roosa "huitoo" Myytä tassuillaan, kun se haastaa Myytä leikkimään. On muutenkin ihana nähdä, kuinka onnellisia nuo kaksi ovat yhdessä. Roosan elämästä on selkeästi puuttunut koirakaveri ja nyt sillä on sellainen <3 Äitin kanssa odotamme, että koska saamme nähdä nämä kaksi veijaria nukkumassa vierekkäin. Siihen voi mennä jonkin aikaa, koska Myy ei oikein malttaisi Roosan seurassa nukkua. Kerkiää sitä kotonakin...

Koiranpentu joogaa.

Myyllä kasvaa valtavasti korvakarvoja, siis korvakäytävässä. Äitin kanssa nypimme niitä ja Myy teatraaliseen tapaansa kiljui kuin syötävä. Joskus toivoo, että koiralle voisi selittää, että näin on pakko tehdä, ettei sinun korvat kasva umpeen ja tulehdu, senkin pieni höntti. Lueskelin juuri korvapuuterista, joka auttaa saamaan karvasta otteen ja puuduttaa korvaa. Sellainen menee siis meidän hankintalistalle.

Hiiveä luunsyöjähiiviö!

Silmävuoto tuntuu vähän tasaantuneen. Joko kyse on karvojen kasvamisesta tai siitä, että Roosa on putsannut niitä niin tehokkaasti. Enää ei ihan joka päivä tarvitse silmäkarvoja liottaa ja kammata. Roosan kanssa riehuessa möhnää tulee selkeästi enemmän varmaan siksi, että karvat menevät silmiin ja silmät ärtyvät siitä. Tulevaisuudessa Myylle laitetaan tietysti ponnari. Nyt karvojen pituus ei vielä oikein riitä. Tai riitti se tähän:

Minun eka ponnari! Olen ylpeä, vaikka taistelinkin laittoa vastaan.

Myy täytti muuten keskiviikkoa kolme kuukautta! Jee! Ja heti seuraavana päivänä tuli mittariin 13 viikkoa. Kahden viikon päästä Myy saa taas herkkua: matolääkettä ja sen jälkeisellä viikolla saadaan vahvisterokote ja rabies-rokote. Harkitsen Myyn rokottamista myös borrelioosia vastaan, koska näin usein pestävälle koiralle en tykkäisi laittaa mitään punkkitököttiä niskaan. Myy saattaa sitä paitsi olla liian pieni niihin myrkkyihin. Punkkipannan saisi pois pesun ajaksi, mutta pelkään, että tuo pässinpää saa sen pois ja syö sen. Valintoja, valintoja... Mehän emme siis asu missään isoimmalla punkkien esiintymisalueella, mutta niitä on täällä kuitenkin. Rokotus taas ei estä punkkia tarttumasta koiraan eikä tietenkään myöskään kantamasta punkkeja turkissaan sisälle. Onneksi Myy ei kuitenkaan nuku samassa sängyssä, niin ne ötiäiset ei sitä kautta pääse minun kimppuuni. Minä, jos kuka, inhoan ja pelkään punkkeja.

No, me lähdemme tästä Roosaa moikkaamaan. Tulevaisuudessa kirjoitamme ainakin Bolognesen rotuesittelyn ja muistokirjoituksen Myyn edeltäjälle, Lindalle. 

Hyvää viikonloppua kaikille! T: Myy

PS. Tässä vielä video siitä, mitä tapahtuu, kun Snii menee vessaan. Tosin tässä videossa pöntön kansi on kiinni ja housut jalassa, joten ei pelkoa, että näkisitte tai kuulisitte muuta kuin Hurja-Myyn :D

Jännäpäivä

Tänään oli Myyn ensimmäinen rokotus. Olin varma, että draamakuningatar huutaa kuin syötävä, kun sitä pistetään, mutta Myypä ei sanonutkaan yhtään mitään. Ei tainnut edes vastaan pyristellä. Ristiriitainen luonne.

Myy painoi tullessaan n. 1050 grammaa ja tänään eläinlääkärissä painoa oli 1,75 kiloa. Minkäköhän moinen mötkö tuosta tulee? Tuleeko siitä ennustettu 3,5 kiloa? Enemmän? Vähemmän? Aika kai näyttää. Jos jollakin lukijoista on bolognese, paljonko se painoi 12 viikkoisena? Entä nyt?

Myy on myös saavuttanut suuria asioita pissaamalla kaksi kertaa ulos! Jos olet ottanut koiran kesällä, koirasi pissasi ulos varmaan jo ensimmäisenä päivänä, mutta talvipennuille se ei olekaan ihan sama asia. Myy kävi ensi kertaa ulkona kannettuna, kun hain Myyn kotiin ja itse tassuttelemaan kylmään maahan Myy pääsi pari päivää myöhemmin. Myy ei tykännyt. Ulkona tuulee ja siellä tulee heti kylmä. Vaatteetkaan ei kovasti aluksi auttaneet.

Myyn murjotus-nukkumisasento.

Nyt Myy tykkää käydä ulkona. Ulkona pitää kuunnella tarkkaan kaikki autojen äänet ja ihmisten luokse olisi kiva mennä ja oo! katso lintu! ja sammalta pitää yrittää syödä ja tuonne voisi juosta ja syön tämän kuivan lehden ky... tupakantumppi! ja sitten jotain piti tehdä... Mitä toi Snii hokee? "Pissa, pissa"? Juu, niin kävin sisällä. Ai tänne? No, kai sitä vo... auto menee tuolla!! Sinnesinnesinne!

Myyn keskittyminen siis herpaantuu aika helposti, mutta ovelan juoneni avulla pari pissaa on nyt viime päivien aikana tullut ulos. Myy ei pissaa autoboksiinsa, joten olemme ajelleet toimittamassa asioita ja aina välillä käyneet vähän jaloittelemassa. Jossain vaiheessa pakostikin: voilá! Myy pissaa.

Sivuosan esittäjämme Roosa taas painoi tänään 7,8 kiloa eli noin neljä ja puoli Myytä. Se on rotumääritelmän mukaan liikaa, mutta Roosan äiti on 8-9 kilon painoinen, joten Roosa on siihen nähden ihan odotetun kokoinen.

Minun, minun, minun, minun!!

Nyhdän sinulta partakarvat vaikka karva kerrallaan!

Kaikkien "silmävuotajien" omistajien tulisi muuten hankkia arsenaaliinsa tämä:

RIPSIKAMPA!

Maailman paras vehje silmämönjän poistamiseen! Silmävedellä kun ensin hyvin liottaa rähmät ja sitten vetää tällä, niin saa ihailla työnsä tuloksia piikkien välissä. Mustaa, enemmän tai vähemmän haisevaa rähmää löytyy yli odotusten. Tämä kuuluu meidän joka päiväiseen rutiiniin. En tiedä loppuisiko Myyn silmävuoto jollain ruualla kokonaan, mutta toistaiseksi ainakin jaksamme tyytyä sen siistimiseen. Epäilen, että suurin osa siitä tulee omista karvoista, jotka hankaavat riehuessa silmiä, sillä suurin osa silmävuodosta ilmaantuu selkeästi Roosan kanssa riehuessa.

Tällä hetkellä kauhukaksikolla on käynnissä "kähmi toisen luu"-leikki. Leikki menee niin, että molemmat saavat omat luut ja sen jälkeen niitä pyritään varastamaan ja vaihtamaan nopealla tahdilla. Välillä Myyllä on kaksi, yleensä Roosalla on sohvalla kaksi. Silloin tuomari antaa toisen luun takaisin Myylle, koska Myy ei pääse sohvalle... vielä.

Riehumisesta tulee väsy.

Hyvää loppuviikkoa!

T: Myy ja Snii

Seikkailuvideioita!

Latasin Myy-videoita YouTubeen, jotta saan niitä linkitettyä myös tänne meidän blogiin. Olkaa hyvät:












PS. Myy pissasi tänään ulos! Jipii!