Hupsu virnistys.
Roosan valeraskaus on edennyt pisteeseen, jossa Myy taitaa olla vähän Roosan lapsi. Roosa alkoi muutama päivä sitten pestä Myytä leikkien ohella. Silmät, korvat, tupsukka ja pylly pitää siistiä, mutta kun eihän tuo pieni riiviö pysy paikallaan, vaan yrittää roikkua Roosan partakarvoissa ja huitoo tassuillaan.
Tänään satoi taas lunta, mikä on toisaalta hyvä, koska nyt tassut eivät kuraannu, mutta nyt ne sitten taas palelee. Voi kesä, tule pian. Myy palelee tosi tosi helposti, koska Bologneseilla ei ole aluskarvaa ja pentuturkki on muutenkin hienon hienoa karvaa, joka ei tuulelta suojaa. Onneksi ale-laarista löytyi halvalla fleece-asu, josta tuunasimme Myylle kevätasun.
Kevätasussa kuikuillen.
Myy käyttää paljon leikkiessään tassujaan. Myy tarttuu tiukasti leluihin tassuilla ja potkii itselleen palloa. Tämä taitaa olla bichon-roduille ominaista, koska muistan myös edesmenneen Linda-cottonimme tehneen samaa. Linda esimerkiksi veti narussa olevan pehmon sohvalle, pitämällä tassuilla narusta ja kelaamalla lisää narua hampailla sohvalle. Roosa ei esimerkiksi ole tätä temppua keksinyt, mutta siitäkin on tullut enemmän tassuja suosiva Myyn myötä. Roosa "huitoo" Myytä tassuillaan, kun se haastaa Myytä leikkimään. On muutenkin ihana nähdä, kuinka onnellisia nuo kaksi ovat yhdessä. Roosan elämästä on selkeästi puuttunut koirakaveri ja nyt sillä on sellainen <3 Äitin kanssa odotamme, että koska saamme nähdä nämä kaksi veijaria nukkumassa vierekkäin. Siihen voi mennä jonkin aikaa, koska Myy ei oikein malttaisi Roosan seurassa nukkua. Kerkiää sitä kotonakin...
Koiranpentu joogaa.
Myyllä kasvaa valtavasti korvakarvoja, siis korvakäytävässä. Äitin kanssa nypimme niitä ja Myy teatraaliseen tapaansa kiljui kuin syötävä. Joskus toivoo, että koiralle voisi selittää, että näin on pakko tehdä, ettei sinun korvat kasva umpeen ja tulehdu, senkin pieni höntti. Lueskelin juuri korvapuuterista, joka auttaa saamaan karvasta otteen ja puuduttaa korvaa. Sellainen menee siis meidän hankintalistalle.
Hiiveä luunsyöjähiiviö!
Silmävuoto tuntuu vähän tasaantuneen. Joko kyse on karvojen kasvamisesta tai siitä, että Roosa on putsannut niitä niin tehokkaasti. Enää ei ihan joka päivä tarvitse silmäkarvoja liottaa ja kammata. Roosan kanssa riehuessa möhnää tulee selkeästi enemmän varmaan siksi, että karvat menevät silmiin ja silmät ärtyvät siitä. Tulevaisuudessa Myylle laitetaan tietysti ponnari. Nyt karvojen pituus ei vielä oikein riitä. Tai riitti se tähän:
Minun eka ponnari! Olen ylpeä, vaikka taistelinkin laittoa vastaan.
Myy täytti muuten keskiviikkoa kolme kuukautta! Jee! Ja heti seuraavana päivänä tuli mittariin 13 viikkoa. Kahden viikon päästä Myy saa taas herkkua: matolääkettä ja sen jälkeisellä viikolla saadaan vahvisterokote ja rabies-rokote. Harkitsen Myyn rokottamista myös borrelioosia vastaan, koska näin usein pestävälle koiralle en tykkäisi laittaa mitään punkkitököttiä niskaan. Myy saattaa sitä paitsi olla liian pieni niihin myrkkyihin. Punkkipannan saisi pois pesun ajaksi, mutta pelkään, että tuo pässinpää saa sen pois ja syö sen. Valintoja, valintoja... Mehän emme siis asu missään isoimmalla punkkien esiintymisalueella, mutta niitä on täällä kuitenkin. Rokotus taas ei estä punkkia tarttumasta koiraan eikä tietenkään myöskään kantamasta punkkeja turkissaan sisälle. Onneksi Myy ei kuitenkaan nuku samassa sängyssä, niin ne ötiäiset ei sitä kautta pääse minun kimppuuni. Minä, jos kuka, inhoan ja pelkään punkkeja.
No, me lähdemme tästä Roosaa moikkaamaan. Tulevaisuudessa kirjoitamme ainakin Bolognesen rotuesittelyn ja muistokirjoituksen Myyn edeltäjälle, Lindalle.
Hyvää viikonloppua kaikille! T: Myy
PS. Tässä vielä video siitä, mitä tapahtuu, kun Snii menee vessaan. Tosin tässä videossa pöntön kansi on kiinni ja housut jalassa, joten ei pelkoa, että näkisitte tai kuulisitte muuta kuin Hurja-Myyn :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti