Nätteysasiaa

Ostimme sitten Bio Groomin korvapuuteria, kuten viime postauksessa pohdiskelimme. Se kyllä tosiaan auttoi saamaan paremman otteen korvakarvoista (ei valitettavasti koirasta). Myyn mielestä se ei ainakaan auttanut karvoja irtoamaan yhtään kivuttomammin. En tosin tiedä, pelkääkö se sitä ääntä mikä varmasti kaikuu korvassa, kun sitä ronkitaan, vai sattuuko se nyppääminen muka oikeasti niin paljon. Luultavasti korvakäytävät tottuvat vuosien kuluessa. Omasta kokemuksesta voin todeta, että ainakin ihmisen kulmakarvat tottuvat :D

Tätä löytyy ainakin Ideaparkin Fifi & Fidosta ja Musti ja Mirri -myymälöistä.

Myy oli kyllä todella vastahakoinen ja puri ihan tosissaan pari kertaa. Silti nypimme molemmista korvista nyt kerralla melkein kaiken, mitä ulos saatiin. Olemme siis saavuttaneet "nollatilanteen" korvakarvojen suhteen, joten tästä eteenpäin ei toivottavasti tarvi ihan joka kerralla nyppiä näin paljon. Kyllä se sääliksi käy, kun toinen huutaa kuin hengenhädässä ja yrittää purra, mutta pakko mikä pakko! Parempi vähän nopeasti "kiduttaa" harvoin kuin kiduttaa pitkään jollain korvatulehduskierteellä.

Saalis kahdesta korvasta. Vertailuna mukana appelsiinin siemen. (Ei löytynyt korvasta.)

Haaveilin koirien korvakarvavahasta, joka toimisi samaan tapaan kuin ihmisten nenäkarvojen poisto. Tikkuun vahaa, tikku nenään/korvaan ja RIPS: sinne meni kaikki! Koiralle se ei kyllä valitettavasti toimisi, koska jos koira ei osaa olla paikallaan, niin ties kuinka syvälle se tikku voisi upota. Sen takia en käytä pinsettejäkään korvakarvojen kanssa, kun Myy viskoo päätä miten sattuu, niin voi mennä vähintään kuulo, jos on silloin juuri pinsetit korvakäytävässä. Sormia ei ainakaan saa tuon kokoisen otuksen korviin liian syvälle.

Myylle saa nyt jo jonkinmoisen ponnarin, joka ei kyllä auta näkemiseen vielä, mutta tarkoitus on totutella siihen fiilikseen, että päässä on jotain. Eihän siitä mitään tule, että hieno neiti juoksee kutrit valtoimenaan! Pikku Myyllähän on perinteisesti aina nuttura.

Raikas kevät-look.

Roosan pirulainen oli muuten hakenut olkkarin pöydältä eilen sinne unohtamani aurinkolasit ja rouskinut niistä toisen sangan muovipään rikki. Murr. Tuhma Roosa! 

Mutta oli karvakavereilla taas tänään lystiä keskenään. Myy alkaa olla kyllä niin iso, ettei enää sujahdakaan yhtä sutjakkaasti sohvan alle, vaan vähän änkeytymistä vaaditaan. Kotisohvan alle mennään kätevästi, koska siinä on isompi "maavara" ja sinne Myy kipittää vikkelään, kun näkee fleece-asunsa. Lopulta ahneus voittaa ja jollain namilla sen sieltä saa pois. Myy on kyllä perso palkinnoille, vaikka niistä 90 % on sen omia nappuloita, joita se siis saa kolme kertaa päivässä. Kupista niitä ei ole niin hauska syödä ja Myy syökin vaihtelevasti ruokansa, mutta palkintonappuloita se söisi varmaan säkillisen.

Hassut, hurjat hirviöt.

"Miksi sanotaan taikurikoiraa?" "Labrakadabradoriksi!" HAHAHAHA!

Hyvää alkavaa viikkoa!

Terkuin,

Myy ja emäntä