Bolognese-rodusta

Historia ja suosio

Bolognese kuuluu bichon-rotuihin, jotka ovat kotoisin välimeren alueelta. Nykyisiä bichon-rotuja ovat bichon frise, bolognese, bolonka, coton de tulear, havannankoira (bichon havanese), löwchen ja maltankoira (maltese). Bichon on ranskaa ja tarkoittaa tarkoittaa pientä, pitkäkarvaista koiraa. Joidenkin lähteiden mukaan bichon-rodut olisivat peräisin nykyään uhanalaisesta barbet-rodusta. Aristoteles (384 - 322 eKr) on kirjoituksissaan maininnut välimeren pienet koirat, joita hän kutsui nimellä canis melitensis. "Alkuperäisiä" bichon-rotuja olivat Bichon Teneriffe, Bichon Maltais/Maltese ja Bichon Bolognais/Bolognese. Joissain lähteissä on mainittu myös Bichon Havanais/Havanese. Nämä pienet koirat matkustivat paljon merimiesten mukana ja merimiehet lahjoittivat näitä pieniä valkoisia koiria kauniille naisille. Tämä osittain selittää sitä, että nykyiset bichon-rodut ovat rodun alkuperää katsoen varsinaisia maailmankansalaisia.

Bichon-rotujen alkuperä maailmankartalla.

Bichonit olivat keski- ja renesanssiajalla yleinen valinta hovikoiriksi. Useat kuninkaalliset varsinkin Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa omistivat bichon-rodun edustajia. Ranskan kuninkaalla Henrik III:lla oli bichon-koiria, joita hemmoteltiin kuin kuninkaallisia ja niitä kannettiin koreissa kuninkaan mukana. Espanjan kuningas Filip II kutsui lahjaksi saamiaan bologneseja (joissain lähteissä maltankoiria) kuninkaallisimmaksi lahjaksi, jonka hallitsija voi saada. Bichon-koiria esiintyy monissa maalauksissa. Esimerkiksi Francisco Goyan maalauksissa esiintyy bichon-koiria.

Francisco Goyan maalaus Alban herttuattaresta (v. 1795), jossa esiintyy bichon-koira.

Bichon-rodut putosivat hiljalleen pois suosiosta varsinkin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Bolognese ei ole koskaan ollut runsaslukuinen rotu ja se ajautui lähes sukupuuttoon, kunnes sitä alettiin elvyttää muutamien kasvattajien toimesta. Kasvattajat joutuivat turvautumaan sukusiitokseen ja rotuun otettiin jopa paperiton, eläinkaupasta ostettu koira, Tommy, joka kuitenkin arvioitiin näyttelyissä erinomaiseksi. Tommy löytyy lähes jokaisen bolognesen sukutaulusta, jos sitä seuraa tarpeeksi kauas. Tommy kuoli 17-vuotiaana.

Tommy. Kuva ja lisätietoa täältä.

Ensimmäiset bologneset saapuivat Suomeen Tanskasta vuonna 1989. 1991 rekisteröitiin 12 bolognesea ja rekisteröintien määrä oli keskimäärin kolmisenkymmentä yksilöä vuodessa. 2000-luvulla rekisteröintien määrä alkoi nousta ja vuonna 2012 rekisteröitiin ennätysmäärä, 107 kappaletta, bologneseja. Viime vuonna bolognese oli 116. suosituin rotu 98:lla rekisteröinnillä.

Ulkonäkö

Bolognese on valkoinen ja sen karva on pitkää, pehmeää ja kiharaa. Karvaa irtoaa vain harjatessa, eikä pohjavillaa ole. Tästä syystä bolognese saattaa olla joillekin koira-allergikoille helpommin siedettävä kuin monet muut rodut. Sen turkkia ei trimmata, mutta sen hoitaminen vaatii aikaa. Säännöllinen pesu ja harjaus ovat tärkeitä. Bolognesen turkkia ei ole tarkoitus leikata, mutta monet lyhentävät jalkojen ja pyllyn karvoja hygieniasyistä. Varpaiden välissä kasvavat karvat leikataan ja korvakäytävissä kasvavat karvat nypitään pois. 

Kirsun, silmäkajalien ja muiden näkyvien limakalvojen (esim. huulten reunat) tulisi olla mustat.

Bolognesen "ihannesäkäkorkeus" on rotumääritelmän mukaan nartuille 25-28 cm ja uroksille 27-30 cm. Painoa "kuuluisi" olla 2,5-4 kiloa, mutta vaihteluväli on todellisuudessa paljon suurempi myös näyttelykoirilla. Bolognesen tulisi olla neliömäinen ja tiivis. Hännän kuuluu kaartua selän päälle.

World Winner 2012 Little White Wonder Emilio Aliso
Kuva täältä.

Luonne

Luonne vaihtelee aina yksilöstä riippuen. Tämä on yleinen kuvaus niistä piirteistä, jotka ovat yhteisiä monille rodun edustajille.

Bolognese on todellinen seurakoira. Se kipittää omistajansa perässä minne vain pääsee. Se ei ole välttämättä heti ylettömän ystävällinen vieraille ihmisille, mutta omistajalleen se on ikuisesti uskollinen. Tämän ylettömän omistajarakkautensa takia jotkut bologneset kärsivät eroahdistuksesta. 

Bologneset touhuavat mielellään, mutta ne ovat monesti rauhallisempia ja ujompia kuin esimerkiksi bichon frise. Bologneset osaavat ottaa myös rennosti sohvalla lekotellen. Niiden kanssa voi lenkkeillä pitkiäkin lenkkejä, mutta ne pärjäävät myös vähemmällä liikunnalla.

Bologneset ovat muiden bichonien tapaan varsin ketteriä ja sopivat hyvin esimerkiksi agilityyn. Lisäksi bologneset ovat älykkäitä ja miellyttämisenhaluisia, joten niiden kouluttaminen on helppoa.

Terveys

Bolognese on suhteellisen terve rotu. Silmävuotoa esiintyy yleisesti, kuten useilla muillakin bichon-roduilla. Jalostukseen käytettäviltä koirilta tarkastetaan polvet ja silmät, mutta pakollisia tarkastuksia ei ole. Polvitarkastetuista suurin osa saa tulokseksi 0/0. Silmätarkastuksistakin yleisin löydös on "ei perinnöllisiä silmäsairauksia". Jonkin verran löydetään karvoja tai ripsiä, jotka kasvavat kohti silmää ja ärsyttävät sitä eli distichiasista. Tällöin suositellaan, että jalostuksessa koiran kumppaniksi valitaan yksilö, joka ei sairasta distichiasista. Varsinaisia silmäsairauksia löytyy harvoilta. Yli 80% tarkastetuista saavat terveen paperit silmien osalta. Bologneseilla esiintyy jonkun verran allergioita ja purentavikoja.

Distichiasis.

Miksi minä valitsin bolognesen?

Olen aiemmin maininnut, että perheelläni oli aiemmin Coton de Tulear nimeltä Linda. Linda oli minulle todella, todella rakas, mutta kuten ei ole kukaan muukaan, Lindakaan ei ollut täydellinen. Osittain valintani perustui siis siihen, mitä Linda oli ja mitä olisin voinut muuttaa. Haluisin koiran, joka on samanlainen rauhallinen, hyvällä tavalla sohvaperuna, älykäs, uskollinen, rakastava ja sylivauva. En halunnut koiralla olevan taipumusta äänekkääseen vahtimiseen ja toivoin koiran olevan hieman reippaampi. Halusin seurakoiran, en käyttö- tai harrastuskoiraa. En ole koskaan sulkenut harrastamista pois, mutta ensisijaisesti koira on minulle kumppani.

Olen aina pitänyt bichon rotujen ulkonäöstä ja yleisestä olemuksesta. (Paitsi juuri trimmatun bichon friseen pallopäästä.) Pidän paljon myös alkukantaisen, siis suden, näköisistä koirista, joten joillekuille valintani saattoi Lindasta huolimatta olla yllätys. Todellisuus on kuitenkin se, että ensimmäiseksi koiraksi en ottaisi niin haastavaa rotua kuin monet alkukantaiset rodut saattavat olla. Sitä paitsi asun yksiössä, joten ihan tarjolla olevan tilankin takia halusin jotain pienempää.

Turkinhoito vähän jännitti, mutta päätin, että sen haastavuus ei kumoa kaikkia niitä hyviä puolia, mitä rodussa muuten on. 

Miten onnistunut valinta oli?

Toistaiseksi olen ehdottoman tyytyväinen valintaani. Kun Myy saa vielä hieman itsevarmuutta ulkona, olen todellakin saanut juuri sitä, mitä "tilasin". Mikään koira (tai ihminen) ei koskaan ole ihan täydellinen, mutta Myyn kanssa olemme hyvin lähellä. Innolla odotan, että saan nähdä, millainen Myy siitä oikein kasvaakaan.

- Emäntä

PS. Yli 1000 sivunkatselua! Prinsessa Pikku Myy kiittää!