Eilen Myy tapasi uuden isosiskonsa, australianterrieri Roosan. Roosa on vanhempieni kohta 3-vuotias reipas karvakaveri. En jännittänyt tapaamista juurikaan, koska uskoin tuntevani Roosan luonteen sen verran hyvin, että Roosa ei ole aggressiivinen muita koiria kohtaan. Olin nyös ihan oikeassa. Annoin Roosan haistaa Myyn pyllyä ja moikkasin Roosaa iloisesti. Myytä jännitti ensin Roosan nopeat liikkeet, mutta uskaltautui pian lähelle nuuskimaan.
Roosa on itse pahamaineinen naaman nuolija, mutta Myyn pusuja se ei oikein ymmärrä, vaan juoksee karkuun :D Myy tykkäisi tutkia Roosan häntää. Se kun heiluu niin kamalan kivasti! Myy tekee takaa yllätyshyökkäyksiä ja syöksyy sohvan alle pakoon. Roosa taas syöksyy sohvalle pakoon :D
Myy kävi myös ulkona tänään! Olimme ulkona n. 2 minuuttia, minä aikana Myy lähinnä nuoli lunta. Sitten alkoi tärinä ja päätin, että tämä oli hyvä ensimmäinen harjoitus.
Äitini oli tänään vahtimassa Myy parisen tuntia, jotta minä voin käydä mm. apteekissa. Myy oli ollut kuulemma kiltisti. Ulkona käynti kyllä piristi kovasti kolmen huonosti nukutun yön jälkeen.
Myy vinkuu paljon, mutta olen ottanut periaatteeksi jättää ulinat ja narinat järjestelmällisesti huomiotta, jotta Myy ei totu saamaan tahtoaan siten läpi.
Leikkasimme tänään myös ensimmäiset kynnet ja putsasimme silmiä. Molemmat menivät hienosti. Harjaamisesta Myy ei kyllä vielä pidä ollenkaan, mutta oppia ikä kaikki. Korvakarvoja nypättiin noin kaksi ja kumpaakin Myy kiljaisi kunnon draamakuningattaren elkein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti