Terveysseikkailu

Pikku Myyllä oli minulle tullessaan todettu olevan todennäköisesti pissatulehdus ja antibioottikuuria syötiin ensimmäiset 5 päivää. Muutama päivä meni hyvin, mutta sitten Myy alkoi pissailemaan useammin ja ihan pieniä tippoja, joten totesin, ettäeläinlääkäriin on mentävä, ettei vaan synny mitään vaurioita munuaisiin, jos tulehdus pääsisi toimimattomuuteni takia leviämään.

Myy oli reipas eläinlääkärissä, eikä kantanut edes rakkosta neulalla näytteen ottaneelle lääkärille kaunaa, vaan juoksi iloisesti vastaan, kun lääkäri kertoi pikatestin olevan puhdas. Niin oli lopulta viljelynkin laita. Vaihdoimme kasvattajan neuvosta puolet Myyn ruuasta Royal Caninin Mini Junioriin. Puolet on edelleen Pro Nature Puppy -ruokaa. Ainakin nuo Royal Caninin nappulat ovat järkevämmän kokoisia, ilmeisesti paremman makuisia ja niiden liottaminen ei kestä niin kauan kuin Pro Naturen.

Sinänsä harmi, tuo ruokajuttu, koska joku sisäinen hippiminä tykkäsi, että koirani syö luonnollista ja holistista ruokaa... Ehkä aikuisempana kokeilemme esimerkiksi uutta mainostettua Pure Naturalia, mutta ainesosaluettelossa on ohra ja maissigluteeni, jotka minulle gluteiiniherkkänä sorahtavat korvaan... Vaikka ei Myy ole toistaiseksi vaikuttanut vilja-allergiselta. Toisaalta taas Pro Naturen ainesosalista on JÄÄTÄVÄN PITKÄ ja pitää sisällään jännittäviä ainesosia kuten merimakkara. Toisaalta, hyvähän se on, että niitäkin käytetään ravinnoksi, kun niitä kerran voi syödä.

No, sittenpä sunnuntai-maanantaiyönä ihmettelin, kun Myy alkoi normaalista poiketen vikistä aitauksessa. Haistoin heti, että kakalla on paperilla käyty, mutta Myy olikin saanut jostain ripulin ja vatsaa varmaan väänsi. Siitä siis tuo vikinä. Heräilin lopun yötä juottamaan Myytä ja tarkistamaan, että elossa ollaan. Juu, olen vähän hermoheikko. Myy oli kuitenkin aamulla pirteä itsensä (minä en) ja söi mielellään toipilasruokaansa, eli riisinkeitinvettä, kanalientä, riisiä ja lopulta vähän keitettyä kanaa. Eilen lisäsin hiukan nappuloita joukkoon ja tänään on nappuloiden kanssa syöty loppu riisi pois. Maha on ollut sen yön jälkeen kunnossa eikä Myy ole enää vikissytkään turhia. Minä tosin heräilin vielä seuraavanakin yönä katsomaan, että Myy hengittää.

Myy ja Roosan lelukoira, Nakki.

Myy on ollut pari kertaa yli tunnin yksin ja ihan hyvin on mennyt. Olen jättänyt puhelimen kotiin nauhoittamaan Myyn puuhia. Myy vikisee, ulisee ja "kirkuu" max. 10 minuuttia aitauksessaan, kun tajuaa, että näköpiirissä ei ole ketään, mutta menee sitten igluunsa nukkumaan. Iloinen otus odottaa aidan takana, kun tulen kotiin!

Myy on ollut myös hoidossa vanhemmillani, kun olen käynyt opiskeluiden takia Tampereella. Siellä Myy kovasti koittaa ärsyttää Roosaa, joka on joko mukana jutussa tai liian lempeä muristakseen Myylle. Myy olisi kovin mielellään ihan kaikkien kaveri. Ystäväni Eetu-chihu vain ei ollut Myyn suuteluyrityksistä mielissään ja näin, että pikku pölypalloni oli hämillään, kun Eetu murisi ja näytti hampaita. Parempi siihenkin on pentuna tottua sellaisen koiran taholta, joka ei kuitenkaan tosissaan satuta.

Myy kävi myös ekaa kertaa täällä ollessaan pesulla. Ei tykännyt :D Ihan hyvin meni kuitenkin verrattuna esimerkiksi Roosaan, joka ei tykkää pesemisestä yhtään ja haraa vastaan, kun häntä viedään suihkun lähelle.

Voi minua raukkaa.

Myyn mielestä häntä on muutenkin kidutettu kaiken maailman ihme jutuilla, kuten jollain ihme makkarankuorella, joka pitää änkeä päälle, kun mennään ulos. Myy ei oikein ymmärrä tätä syy-seuraussuhdetta kylmän puuttumisen ja "makkarankuoren" välillä. Makkarankuori on tosiaan minun kutomani villahaalari.

Ihmisten hullutuksia, pah.