Myyn reviiri on nyt laajentunut käsittämään myös parvekkeen, missä Myy käy rouskimassa multakokkareita ja syksyn lehtiä, vaikka emäntä on ainakin viisi kertaa lakaissut koko parvekkeen. Myy on selkeästi loistava lianetsijäkoira. Eilen jouduimme naamapyykille, koska neropatti oli kierittänyt tyhjää amppelia parvekkeella ja saanut sieltä irti multakokkareita, jotka olivat TIETYSTI kiinni parrassa kuin pikaliima.
"No mitä?"
Myy on oppinut viikon sisään muutakin uutta... Hyppäämään sohvalle! Ensin Myy meni (emännän) porukoiden sohvalle koiranpedin kautta, mutta kotona mentiin hepulin siivin suoraan lattialta. Nyt sama sujuu myös porukoilla eli vara-muumilaaksossa. Myös rappusten meno alaspäin alkaa sujua. Whii! Minä ite!
Lääh, lääh. Pääsinpäs!!
Tää meni ihan helposti. Nyt oon äijänä.
Kymmenen päivää ja Pikku Ämmä, kuten äiti (emännän äiti) sanoo, täyttää puoli vuotta. Nyyh. Ei ole enää vauva. Murrosikä ja "naiseus" häämöttävät jo näköpiirissä. Joitain naiseutumiseen viittaavia fyysisiä muutoksia on havaittavissa, mutta ehkä emme mene niihin sen tarkemmin, koska Myy on hyvin yksityinen henkilö. Isoa punaista ei ole vielä tosiaan näkynyt. On se vielä Sniin vauva <3
Alla olevassa kuvassa näkyy Myyn kesäharrastus: ruohon syöminen. Mahdollisesti hän kuvittelee olevansa jonkun sortin lammas ja ainakin kerran on tullut syötyä jotain sopimatonta kasvia tai multaa, koska maha meni hetkeksi ihan sekaisin.
Bää! Bää!
Muistakaa paistatella auringon lämmössä!
Terveisin
Snii & Myy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti